Tulevaisuus maaseudulla - utopiaako?

Meidän muutosta vastuullisena vanhempana olen miettinyt monta kertaa, millaisen tulevaisuuden maaseutu voisi tarjota lapsillemme. Onko täällä ylipäätään elämisen mahdollisuuksia enää parin kymmenen vuoden päästä? Onko täällä työpaikkoja, palveluja, kouluja, eri-ikäisiä ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia, ruokakauppoja, entä pysähtyykö junakaan? Lahoaako meidän koti silloin täällä yksinään ja piha kasvaa horsmaa. Muistona asukkaista on polttaraispusikkoon unohtunut jalkapallo ja ruostunut, hajonnut jalkapallomaali pihalla?

Martti sotkeutui tänään pihamme jalkapalloverkkoon

Kun muutin täältä 25 vuotta sitten, asukkaita täällä oli melkein tuhat henkeä enemmän. Väkiluku on pienentynyt vuosi vuodelta, eikä uusia muuttajia juuri ole. Täällä oli verotoimisto, työkkäri, pankkeja, vakuutuslaitoksia, ravintoloita, grillejä, leipomoita ja kyläkouluja. Poissaolovuosien aikana mikään keskustassa ei ole muuttunut rakennusten osalta. Nyt vain puolet liiketiloista ovat tyhjinä. Viimeisistäkin elossa olevista kyläkouluista tehtiin tällä viikolla lakkautuspäätökset lasten määrän vähentyessä. Terveyskeskuksen vuodeosasto, jossa isäni kuoli on päätetty myös lakkauttaa.

Toisaalta täällä myös taistellaan olemassaolosta. Keski-Pohjanmaan omasta täältä 45 km:n päässä olevasta sairaalasta halutaan pitää kiinni. Jos tämä ei onnistu, sairaalapalvelut, päivystykset ja synnytykset siirtyisivät 200 km:n päähän Ouluun. Tulevaisuuden uskoa on silti siinä, että tänne taajamaan rakennetaan upouutta alakoulua. Meidän lapsille siitä ei ole enää iloa, mutta tuleville paikkakunnan lapsille on. 

Onni on lyhyt pyöräilymatka kouluun

Loputon ilo ainakin meidän lapsille täällä on kunnan tekonurmisatsaus. Kun ensimmäisenä syksynä tänne muuton jälkeen nuorempi poikamme päätti jatkaa jalkapalloharrastustaan täällä, saatiin huomata pöyristyen, että niitä pelataan koulun hiekkakentällä sankassa hiekkapölyssä. Huipputekonurmi valmistui kuitenkin seuraavana syksynä. Moni köyhä lähikunta peltojalkapallokenttineen käykin nyt treenaamassa meidän tekonurmella. 😍 Toki puoli vuotta kenttä lepää metrin lumihangen alla ja isoissa kaupungeissa asuvat lapset ja nuoret saavat etumatkaa omista tekonurmihalleistaan, mistä täällä voi vain haaveilla. 

Kuin lehmä laitumella pitkän talven jälkeen kentän reunalla:-)

Kun omien lasten ja heidän kaveriensa ja serkkujensa mielipiteitä kysyy tulevaisuudesta täällä, seuraa monesti syvä hiljaisuus. Räväkämmät nuoret kertovat, että "täällä ei ole mitään" heille. Jatkuvasti pienenevät väkiluvut kuitenkin tarkottavat sitä, että myöskään alueen lukioihin ei kohta riitä oppilaita. Nykyiset oppilaskoot ovat ihanteelliset. Nuorempi poikamme opiskelee 16 hengen 4-luokalla ja saa parasta mahdollista opetusta. Kuntaliitto kirjoittaa artikkelissa koulujen radikaalista vähentymisestä jo vuoteen 2030 mennessä ja peräänkuuluttaa etäopetuksen kehittämistä. 

Kirsikka- ja omapuut puhkesivat viimein kukkaan

 

Selailin nopeasti työpaikkatilannetta täällä. Alueella on 2225 työllistä. Työttömiä väestä on 7,4%, mikä on pienempi osuus kuin maassa keskimäärin. Työpaikkaomavaraisuus täällä on 91,8%, joista alkutuotannossa 12%, jalostuksessa 28% ja palveluissa 59 %. Aika monet saavat elantonsa maataloudesta tai makkaratehtaalta. Omakin pysyvänä ajattelemani työpaikka on säästöuhan alla. Pomoni puhui kuinka ensi viikon torstaihin mennessä pitää varata tämän vuoden lomautuspäivät kalenterista. Monet kollegani ovat lähteneet tai lähdössä pois ennen kuin irtisanoutumislappuja on edes jaettu, mikä on surullista. 😒

Minä työmaallani 

Huomenna vietetään siskontytön ylioppilasjuhlia. Kun viimeksi kuulin hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan, aikomuksena oli pitää välivuosi ja lähteä lappiin kausitöihin ja lukemaan samalla yliopiston pääsykokeisiin. Tämä tarkoittaa taas yhtä tulevaisuuden toivoa täällä vähemmän. Heti aamusta käydään ensin heittämässä hyvästit nuoremman poikamme opettajalle koulun kevätjuhlassa. Ruusukimppu hänelle kaikista kolmesta vuodesta, jona aikana poikamme on oppinut ihan hirveästi ja saanut jo nyt huippueväät tulevaisuuteen.💕 

Kokkolan keskustan kukkaloistoa

Miltä tulevaisuus siis täällä maaseudulla oikein näyttää? Vastaisin, että epävarmalta. Tällä hetkellä meillä on hyvät ja koulutusta vastaavat työpaikat, mutta kukaan ei tiedä mikä tilanne on syksyllä tai ensi vuonna. Keskiviikkona juttelin jalkapalloseuran talkoovuorossa futisäidin kanssa, joka kertoi saaneensa uuden työpaikan ja vaihtaneensa kaupasta tehtaalle. Trukinajon opettelu keski-ikäisenä oli sujunut hyvin. Niin näin jo itsenikin ajamassa trukkia jossain. Varmastikin maailman surkein trukkikuski, joka pudottaa tavarat kyydistä ja peruuttelee hyllyihin.😁

Luontokävelyllä Villa Elbassa

Ikääntyvien palvelut heikkenevät täällä sitä tahtia, että oikeasti olisi järkevää muuttaa hyvissä ajoin ison kaupungin keskustaan sote-keskuksen viereen hissilliseen avaraan kerrostaloasuntoon, jonne mahtuu rollaattorit, pyörätuolit, invamopot ja ateriarobotit. Toinen vaihtoehto olisi varmastikin rikastua niin, että yksityinen palveluasunto merenrannalta kaikkine vapaa-ajan ohjelmineen toisi elämään laatua. 😉 Täytyykin tarkistaa onko osaketilini kääntynyt jo plussan puolelle. Vanhuutta ennen on syytä yrittää raahautua lenkille, jotta jaksaa vielä parikymmentä vuotta töissä ja mahtuu trukinovesta sisään.😁