Kotiseudulle

Osallistuin viikonloppuna isän puolen sukujuhlaan. Kun pelmahdettiin mieheni kanssa paikalle (vähän myöhässä), huomattiin heti, että täällä ei kyllä ole meille ketään tuttuja paitsi oma äiti ja siskot perheineen. Ilman heitä oltaisiin varmastikin karattu paikalta.😁 Kun kuuntelin mikrofoniin puhujaa ja lauloin maamme-laulua mietin oikeasti, että ollaanko vahingossa tultu väärän suvun juhliin, kun ei siellä ollut ketään serkkuja tai vähääkään tuttuja. 😁 Lentokapteeniksi pukeutunut seremoniamestari puhui neljästä Amerikkaan 1900-luvun alussa muuttaneesta miehestä, jotka eivät kuulostaneet yhtään tutulta.  Ison sisarussarjan jälkeläisiä Lounasravintola Rauhalassa Vanhimmat siskoni olivat asiasta ehkä vähän enemmän "kuusalla". Siskoni oli ottanut tilaisuuteen mukaan isän serkun aikoinaan tekemän sukuselvityksen, jossa kerrottiin, että näitä sisaruksia oli toista kymmentä, joista ne Amerikkaan muuttaneet olivatkin vain neljä. Ja me muut ollaankin periydytty niistä muista, jotka p

Joku viikko sitten törmäsin somessa kirjoitukseen, jossa sairaseläkkeellä oleva kirjoittaja syytti meitä työläisiä loma-hehkutuksista. Hänen mielestään lomat ovat etuoikeutettujen ihmisten leuhkimista, ja asettavat muut ihmiset eriarvoiseen asemaan. Oli ihan pakko lukea kirjoitus pariin kertaan ja yrittää ymmärtää. Työläinen minussa sanoo, että aika moni meistä vaihtaisi tämän 5 viikon vuosiloman 12 kuukauden "palkalliseen vuosilomaan", jota eläkkeet, työttömyyskorvaukset ym. jollain tavalla ovat. Useimmat meistä haluaisivat nukkua aamuisin pitkään, samoilla joka päivä luonnossa ja nauttia talvisinkin luonnonvalosta, katsella öisin leffoja, rupatella perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa pitkät päivät ja hengata erilaisissa ilmaistapahtumissa, mitkä vähävaraisillekin on Suomessa mahdollista. Työ useimmiten estää tai ainakin vähentää näitä "harrastuksia" ja pakottaa muunkin elämän valmistautumaan seuraavan aamun työrupeamaan. Mutta onneksi meillä on nämä lomat.😁 I

Joskus lapsettomana mietin perheitä katsellessani, että voi kauhea, miten koko perheen elämä  pyörii lapsen urheiluharrastuksen ympärillä. Ehkä joskus ajattelin myös hiljaa itsekseni, että vanhempien ja sisarusten ajan "tärvääminen" hikisissä pukukopeissa ja koleiden urheilukenttien reunamilla on pahinta mahdollista ajan haaskausta ja vielä rahojenkin, kun pelivermeet ja -reissut tuntuivat maksavan tuhansia. Nyt ajatukset ovat vähän muuttuneet, kun oma lapsi harrastaa. 😁 Kirjoitan tätä lauantai-iltana, jolloin meillä on takana tällä viikolla kaksi sarjapeliä ja Kokkola Cupia 3 kokonaista päivää. A on pelannut 10 ottelua eri vastustajia vastaan ja me vanhemmat ja isoveli ollaan katsottu niistä kaikki 10 kenttien laidalla jännittäen.  Tässä muutama pointti, miksi nykyään tykkään jalkapallopelien katselusta. 😅 1. Rakas lapsi  Ehkä meille kaikille vanhemmille tapahtuu jotain, kun vanhemmiksi tullaan. Jonkinlainen sekoaminen, mikä saa tussilla paperille piirretyn töherryksenkin

Työkaverini kertoi joskus talvella tekevänsä joka vuosi synttärilahjareissun kunkin lapsensa kanssa kahdestaan jonnekin. Minusta idea kuulosti aivan loistavalta tässä maailmassa, jossa lapset katoavat jo pienenä äärettömään digimaailmaan kauaksi vanhemmistaan. Pystyisikö pienellä reissulla päästä sukeltamaan teinin maailmaan? Mutta mihin lähteä? Juuri tehdyn etelän laivareissun jälkeen Etelä-Suomi ei houkuttanut ja pitkä matka-aika. Kohteen piti sijaita junareittien varrella, suhteellisen lähellä ja siellä piti olla jotain hauskaa tekemistä pariksi päiväksi. Tsekkailin hotellien ja junalippujen tilannetta viikon varoajalla Seinäjoelle, Ouluun, Rovaniemelle, Tampereelle ja Kuopioon. Seinäjoen ja Oulun hotellit olivat täynnä, Kuopiossa oli kovat hinnat, Rovaniemen junaosuus bussikuljetuksin ja Tampereella teini oli pörrännyt vuosi sitten kutos-luokan luokkaretkellään. Seuraavaksi googlailin erikoisia hotelleja tai majoituksia. Jossain 10 kohdan listauksessa mainittiin Iisalmi ja Golden D