Introvertti sukujuhlissa

Osallistuin viikonloppuna isän puolen sukujuhlaan. Kun pelmahdettiin mieheni kanssa paikalle (vähän myöhässä), huomattiin heti, että täällä ei kyllä ole meille ketään tuttuja paitsi oma äiti ja siskot perheineen. Ilman heitä oltaisiin varmastikin karattu paikalta.😁 Kun kuuntelin mikrofoniin puhujaa ja lauloin maamme-laulua mietin oikeasti, että ollaanko vahingossa tultu väärän suvun juhliin, kun ei siellä ollut ketään serkkuja tai vähääkään tuttuja. 😁 Lentokapteeniksi pukeutunut seremoniamestari puhui neljästä Amerikkaan 1900-luvun alussa muuttaneesta miehestä, jotka eivät kuulostaneet yhtään tutulta. 

Ison sisarussarjan jälkeläisiä Lounasravintola Rauhalassa

Vanhimmat siskoni olivat asiasta ehkä vähän enemmän "kuusalla". Siskoni oli ottanut tilaisuuteen mukaan isän serkun aikoinaan tekemän sukuselvityksen, jossa kerrottiin, että näitä sisaruksia oli toista kymmentä, joista ne Amerikkaan muuttaneet olivatkin vain neljä. Ja me muut ollaankin periydytty niistä muista, jotka päättivät jäädä Suomeen ja Pohjanmaalle. Meidän isoisä oli Heikki, jolla oli noin kymmenen lasta, joista yksi on meidän siskosten isä. Minä siis odotin näkeväni näitä Heikin perillisten lapsia, mutta sukujuhlassa olikin jonkun Taavetin ja Leanderin jälkeläisiä, mutta toki hyvin kaukaista sukua hekin, tai ainakin tyttönimeni. Syötiin nopeasti ruoat, hymyiltiin yhteiskuvissa ja lähdettiin pois. Leanderin pojanpojan mukavan oloinen Kanadalainen vaimo jakoi meille Kanadan Dollari -suklaat jälkiruoaksi. 

Meidän omaa klaania, joita tunsin

Tällä viikolla on pikku hiljaa alettu valmistautua koulun aloitukseen. Eilen roudasin pojat parturiin ja vanhempi poika sai uudet tennarit loppuunkuluneiden tilalle. Tänään ollaan siivottu vaatekaappeja ja pesty työ- ja koulureppuja. Uusia kyniä ei kuulemma tarvi ainuttakaan, kun koulustahan saa. (Sen yhden...) Itse aikoinaan olisin hyppinyt kattoon kaikista ihanista uusista värikynistä, kumeista ja penaaleista, mutta ehkä nykylapset eivät. Riittää, kun on se oma älypuhelin ja koulun lyijykynä.😅 Parturitouhua oli seuraamassa myös siskoni ja äitini, jonka jälkeen tarvittiin Hesburgerin eväitä. 😏 Voi hyvänen aika tätä taas kadonnutta vyötäröä ja itsekuria. Täytyy etsiä ne elokuussa uudelleen.

Hiustenleikkuueväät

Toissapäivänä kerättiin kaikki energia vuosittaiselle mustikkareissulle. Sekin talveen varustautumista??? Nooh...pojat lähinnä toivoivat, että ukkonen iskisi nopeasti päälle, ja tämä marjailoittelu saataisiin päätökseen. Ensimmäisellä minuutilla metsässä nuorempi poikani mietti, että tästähän voisi saada rahaa, jos hän poimisikin mustikat myyntiin. Kun ensimmäinen desi oli poimittu, hän ei enää puhunut myynnistä vaan siitä, milloin voitaisiin lähteä kotiin. Lisättiin erittäin pahalta haisevaa OFF:ia useat kerrokset naamalle, niskaan ja ranteisiin, mutta hyttyset piirittivät meitä kuin sodassa, hiki valui lähes hellekelissä liian lämpimissä vaatteissa ja liian isot saappaat hölskyivät jaloissa, mutta jotenkin tästäkin koettelemuksesta selvittiin. Saatiin talven varalle n. 2 litraa mustikoita.😅 Joo tiedän, että työkaverini puhuvat varmastikin ennemminkin kymmenistä litroista, mutta..."parhaat onnistuvat". 

Kunnon varusteet metsään

Ilottelua lähimetsässä

Ja lopuksi vielä perkaus

Minun ja vähän poikienkin kesähommaa on ollut 1000 palan Pokemon-palapelin kokoaminen. Saatiin se viimein valmiiksi. 😍 Eipä ole hetkeen Pokemoneja metsästetty. Vantaalla keräiltiin vuosia niitä kaiken maailman hirviöitä ja kokoonnuttiin vieraiden kaupunkilaisten kanssa aina porukalla Raidaamaan eri paikkoihin. Nyt katsellaan näitä nostalgisia Pokemoneja meidän mökin hirsiseinällä.😁 

Viimeiset palat palapeliin...

Vadelmat ovat alkaneet kypsyä ja onpa saatu vähän pensasmustikoitakin. Mansikat alkavat olemaan melko loppu, mutta tässäpä muutamia vielä aamupuuroon mökillä. 😋 Näitä kiireettömiä kesäaamuja mökin portailla jää ikävä. Huomenna alkaa jo elokuu.😕