Ihan oikeasti ollaan oltu täällä kohta jo 4 vuotta. Tasan neljä vuotta sitten asuttiin Vantaalla muuttolaatikoiden keskellä näihin aikoihin ja koululaiset nauttivat kesäloman aloituksesta kavereidensa kanssa Vantaalla ja taloyhtiön uima-altaalla. Nyt aloitettiin myös näiden samojen, mutta neljä vuotta vanhempien koululaisten kanssa kesälomaa. Uima-allasta ei ole ehditty viritellä, siivota ja laskea vesiä vielä tälle vuodelle, mutta viimeistään ennen juhannusta, kun rippijuhlista on selvitty. Perjantaina kuitenkin täytyi käydä viimein pellolla hoitamassa edes mansikkapenkkien perkaus kuntoon. 😅 Mutta tässäpä muutamia huomioita näin neljän vuoden jälkeen täällä asumisesta ja elämisestä.
 |
| Mökillä perkaushommissa |
Itseä arvelutti eniten ehkä mukavien ja koulutusta vastaavien työpaikkojen löytäminen täältä. K:n uuden työpaikan perässä tänne alunperin uskallettiin lähteä, sekin on tosin vähän matkan varrella muuttunut, ja syksyllä alkaa uusi haastavampi työ. Minä muutin määräaikaisen silloisen työni kanssa tänne etätoihin, jonka jälkeen löysin n. vuoden päästä täältä määräaikaisen työn, jossa sain kivoja lisävastuita ja vakituisen työn noin puolitoista vuotta sitten.
Meidän organisaatio, kuten käsittääkseni koko julkinen sektori on kohdannut vuosien varrella kuitenkin merkittäviä kustannuspaineita ja muutosten tuulia, väkimäärä täällä muuttotappioalueella sen kuin vähenee, YT:t lisääntyy jne, joten missään ei ole enää ns. varmoja töitä, vaikka tähän asti meillä onkin mennyt mukavasti töiden suhteen, mistä täytyy olla todella kiitollinen.👌 Töiden kautta ollaan saatu jalkaa tänne hoodeille ja ihmisiä, ketä moikata. Toki ei olla kumpikaan töissä tässä pitäjässä, vaan naapurikaupungissa 45 kilometrin päässä, mikä tarkoittaa pitkähköjä päiviä.
 |
| Töissä tutustumassa tekoälyn mahdollisuuksiin |
2. Pienen kunnan palvelut ja päätöksenteko
Itse jotenkin havahduin viime talvena kotikuntani osallistavan budjetin kyselyyn, ostetaanko 20 000 eurolla jouluvaloja, kukkapylväitä, grillipaikka vai uimarannalle varustelua. Aiemmin en ole edes ajatellut tällaisia asioita. Oli itsestään selvää, että aiemmin asumissani isoissa kaupungeissa oli jouluvalot, kukkaistutuksia, oleskelupaikkoja, puistoja ja penkkejä kaupunkilaisten viihtyisyyttä lisäämään. Sellaisista täällä voi vain unelmoida, tai kuten tässä äänestyksessä, toteuttaa vain yksi. Jos siskoltani oikein ymmärsin, eniten ääniä on saanut jouluvalot, joten niitä kukkia tai istuinpenkkejä keskustaan ei siis vieläkään ole lupa odottaa, mutta hienot jouluvalot ehkäpä jo ensi jouluna. 😍
Jännityksellä olen seurannut myös kotikuntamme rakennusten homekeskustelua. Kun rahaa ei ole, joudutaan valitsemaan satsataanko terveeseen päiväkotiin, kouluun vai kirjastoon. Meidän asuinaikana tänne on tullut varmaankin 70 uutta tuulivoimalaa, joiden ansiosta kunta saa rahaa peruspalveluihin, mutta korjausvelka on niin iso, ettei niihin taida mikään määrä tuulimyllyjä riittää.
 |
| Kylänraittia |
3. Harrastusmahdollisuudet
Täällä on uimahalli, luontopolkuja, kuntoportaat, frisbee golf -rata, skeittipaikka, ohjattua liikuntaa ja kansalaisopiston toimintaa. Koululaisille on tarjolla koulun kerhoja ja seurakunnan hengailupaikka. Täällä on myös urheiluseura, jossa voi pelata pesäpalloa, jalkapalloa tai harrastaa yleisurheilua. Meidän perheelle ihan riittävät ja hyvät harrastusmahdollisuudet.😍 Isoa surua kuitenkin on aiheuttanut se, että jalkapallojoukkueet uhkaavat joka vuosi loppua, kun lapsia tai isävalmentajia niihin ei vain ole tarpeeksi. K on toiminut jo vuoden ajan A:n joukkueessa apuvalmentajana, jotta koko joukkueen toiminta ei tyssäisi tähän. Pesäpallopuolella kilpaillaan näistä samoista pienistä resursseista lajien jatkamisen suhteen. Vantaalla meidän jalkapalloseurassa ikäluokkien joukkueita oli monta, joista pelaajat oli jaettuna erillisiin tasoryhmiin taitojen ja motivaation mukaan. Kuukausi- ja kausimaksut olivat isoja ja koettelivat vanhempien kukkaroita. Täällä harrastukset maksavat aivan minimaalisen vähän ja mahdollistuvat kaikille varallisuudesta riippumatta. Tekonurmi on aivan mahtava ja niellyt varmasti kaupungin budjetista ne kesäkukkarahat???
 |
| Meidän hieno tekonurmikenttä ja joukkue |
4. Koulut
Koulut täällä ovat aivan mahtavia. Kevät- ja joulujuhliin tuntuu kokoontuvan koko kylä. Ketään ei kiusata, oppilaskoot ovat pienet, kaikilla on koulukirjat ja opiskeluvälineet sekä omat luokat ja opettajat. Opettajat eivät vaihdu joka vuosi tai kuukausi niin kuin Etelä-Suomessa. Täällä minusta kasvatetaan lapsista tasapainoisia "tolkun" ihmisiä. Juuri lauantaina käytiin kevätjuhlissa kuuntelemassa hienoja esityksiä. Liikuttavaa oli, kun koulun kaikki opettajat yhdessä lauloivat koulusta lähteville kutos-luokkalaisille Juha Tapion "Anna sinun valosi loistaa" ja kuinka kutos-luokkalaiset saateltiin kummioppilaiden ja koko kouluyhteisön saattamana alakoulusta "isoon maailmaan"musiikin opettajan kauniisti säestäessä. Meidän A kävi harjoittelemassa monta kertaa ko. ruusukävelyä, missä saatteli vuotta vanhemman serkkunsa kohti yläkoulua. 😍
 |
| Koulun kevätjuhlissa koko kylän kanssa |
5. Asuminen
Vuokra-asuntoja täällä ei ole ainakaan koko perheelle, joten jos haluaa muuttaa maalle, on pakko ostaa joku vanha omakotitalo niin kuin mekin tehtiin. Kiinteistöthän eivät ole sijoituksia täällä, vaan koteja, joista kukaan ei varmastikaan oleta saavansa mitään kotinsa myytyään. Sähkökriisi osui sopivasti tänne muuton jälkeen, ja on jouduttu satsaamaan kasvaviin puukasoihin joka seinämällä, jotta sähkölämmitteisen talon saisi edes jotenkin lämpimäksi talvella. 😁
 |
| Kasvavat puukasat pihalla |
6. Kaupalliset palvelut
Ihmeen hyvin on totuttu siihen, että hankinnat tulee tehdä hyvissä ajoin joko työkaupungissa tai verkkokaupoista. Kylän kaikki 3 kauppaa sekä R-kioski ovat täynnä pakettien noutopisteitä, joten niin tekevät kai kaikki muutkin, kun kaupat ovat kaukana. Pojat aina kertovat, kuinka paikalliset ostavat kaikkea Temusta. Sieltä saa kuulemma ilmaisia tietokoneitakin 😅 Me on jouduttu tilaamaan verkkokaupoista ihan kaikkea jalkapalloista säärisuojiin ja nappiksiin, mitä täältä ei vain saa mistään.
 |
| J:n uudet nappikset |
Ja niistä fiiliksistä. Pojat ovat jo täysin paikallistuneet, eivätkä haikaile täältä minnekään. Välillä olen kuitenkin ollut vähän huolestunut tiettyjen asenteiden "tarttumisesta". Yläasteella oli mm. käyty keskustelua siitä, mikä olisi pahin mahdollinen uusi opettaja yläkoululle. Kuulemma tummaihoinen, homo, vihervassari ja vegaani. 😕 J:n luokan oli pitänyt kirjoittaa mielipidekirjoitus kouluun. Hänen luokkakaverinsa oli kirjoittanut kuinka Suomeen ei tarvitsisi tulla ainuttakaan ulkomaalaista, paitsi että ruotsalaiset, vaaleaihoiset naiset olisivat kuulemma ihan ok. 🙈
Kesäkuuhun ja neljänteen kesään täällä hyvillä fiiliksillä. Piha on puhjennut kukkaan, kirsikka- ja omenapuun kukkia tosin odotellaan vielä. Jalkapallojoukkueet ovat vielä hengissä todennäköisesti tämän kauden. Poikien todistuksissa ei ollut mitään moitittavaa. Koko kesä edessä. J matkaa keskiviikkona rippikoululeirille ja me jatketaan puurtamista töissä ennen lomia. Leikkausaikaa ei ole kuulunut vieläkään. Jos aika ajanvarauksesta leikkaukseen on kuukauden, sitä ei siis todennäköisesti kuitenkaan ole tulossa vielä kesäkuussa??? Mukavaa viikonalkua!
Kommentit
Lähetä kommentti