Siirry pääsisältöön

Minustako firettäjä? Taloudellista riippumattomuutta etsimässä

Olen viime aikana alkanut tutkimaan asiaa, milloin ja miten voisin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Voiko tämän ikäisenä lähempänä 50 vuotta enää tehdä mitään taloudelleen? Kokeilinpa ihan hyvikseen laskureita, milloin voisi jäädä "vapaalle", jos sijoittaisi ja kuinka paljon. Ensin täytin sellaisen laskurin, jossa kerrottiin, että saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden 77-vuotiaana, mikä ei kuulostanut yhtään kivalta. Sitten kokeilin toista, johon sai laittaa jo tämänhetkiset sijoitukseni, ja se näytti, että voisin parhaimmillaan jäädä "eläkkeelle 7,8 vuoden päästä eli 56-vuotiaana. Edellytyksenä tälle olisi, että sijoitukset tuottaisivat n. 7 % tuottoa vuosittain ja että saisin joka kuukausi palkastani 1000 euroa säästöön. 

Meidän pelto tänään mökillä ennen ruohonleikkuria

Oikeastaan en ole ollut aiemmin juurikaan kiinnostunut rahasta saati sitten sijoittamisesta. Olen käynyt vain töissä ja katsonut, että palkkarahani on riittänyt mukavaan arkielämään. Enkä ole ikinä edes ollut töissä, jossa olisi saanut huippupalkkaa. Perintörahoja köyhästä maanviljelyssuvusta ei myöskään ole ollut tulossa missään vaiheessa. Nyt kuitenkin, kun polvi on ollut romuna jo 2 vuotta ja minä julkisen terveydenhuollon armoilla, olen alkanut miettimään, että jos menettäisin työkykyni, millä sitten eläisin? Välillä olen ollut myös väsynyt juostessani tässä oravanpyörässä ja alkanut oikeasti ajattelemaan jo vapaalle pääsyä. Mitä jos jonain päivänä oikeasti olisikin aikaa vain olla ja katsella pientä maailmaani vaikka tuolla niityllä maaten ilman kuuden herätyksiä ja hyppäämistä palaverista palaveriin?  Olen lukenut Esa Juntusen kirjan rahasta ja sijoittamisesta. Pitäisikö tuhlata vähemmän ja sijoittaa kaikki ylimenevä raha rahastoihin ja osakkeisiin? Lämmin suositus myös sinulle tästä kirjasta. 😊

Kirja, jota olen kahlannut opiskellen raha-asioita

Kävin myös paikallisella Osuuspankin sijoitusneuvojalla. Hän neuvoi sijoittamaan osakevakuutuksiin ja jonnekin pankin hajautettuihin rahastoihin. Palkkiot kuulostivat kuitenkin niin isoilta, enkä täysin ymmärtänyt, mihin olisin roponi lopultakin työntänyt, joten otin tässä aikalisän. Esa Juntunen sanoi kirjassaan, ettei kannata sijoittaa mihinkään, mitä ei ymmärrä. Pankki teetti minulle monta testiä, ymmärränkö että sijoittaessa rahani voin menettää ne kokonaan. Nämä kyselyt kuuluvat varmastikin pankkien pakollisiin käytänteisiin, jotta asiakkaat eivät voisi haastaa pankkeja oikeuteen, jos rahat katoavat "taivaan tuuliin". Virkailija ehdotti myös Suomi-rahastoihin sijoittamista. Jotenkin tässä ajassa minulla ei ole suuri luotto suomalaisiin metsäteollisuusfirmoihin. Eikö niissäkin ole ovi käynyt ulospäin ja tehtaita lakkautettu? Toisaalta, Trumpin riehuessa amerikoissa, usko sinnekään päin ei ole järin suuri. 

Kesälomaa jo odotellessa mökillä

Tsekkailin kuinka paljon nykyiset sijoitukseni ovat tuottaneet ja kuinka paljon minulla jää palkasta keskimäärin käteen. Minulla on osakkeissa kiinni tällä hetkellä n. 20 000 euroa, niiden tuottoprosentti näytti olevan vain n. 4%, eikä osinkoja juurikaan ole tullut. Näiden lisäksi täytyisi alkaa ostamaan niitä osinkovarmoja yrityksiä, mitä ne sitten ovatkaan. Sotateollisuus on varmastikin se tulevaisuuden ala, vaikka sellaiseen ei mielellään ropojaan laittaisi. Sama juttu tupakkateollisuuden kanssa. Avasin myös osakesäästötilin, jota en ole saanut hyödynnettyä oikein mitenkään toistaiseksi. Vanhoja Handelsbankenin rahastoja minulla on melkein 20 vuoden ajalta, joiden arvo on noussut ilahduttavat 48 % lähtöhinnoista. Kun myytiin Vantaan kämppä, siitä jäi uuden talon ostamisen jäljiltä rahaa, jotka juoksevat talletustililtä tällä hetkellä kuukausittain USA:n ja Euroopan passiivisiin indeksirahastoihin. 

Meidän ihanat omena- ja kirsikkapuut kukassa

Vilkaisin myös pankkitiliäni, josta pitäisi jäädä 1000 euroa kuukausittain sijoitettavaksi niihin osinkoa tuottaviin osakkeisiin lopputyöurani ajan. Pankkitilille pitäisi jättää myös rahaa yllättäviin tilanteisiin, kun pakastin, auto tai tietokone hajoaa. Entä lasten tulevat ajokortit, mahdolliset mopot ym.? Vuosittaiset etelänmatkat? Kannattaako siis kurjistaa elämää nyt, jotta voi sitten 8 vuoden päästä nauttia? Vai käyttää rahat jo nyt? Onko kahvilassa ja ulkona lounailla käyminen pakollista? Saati sitten siivoojan palkkaus? Jos kaikki nämä "turhat" kulut säästäisi, voisi saada säästöön paljon enemmän, jotka voisivat taas laittaa rahastoihin kasvamaan korkoa korolle???


Joku kultainen keskitie tässä säästämisessä, sijoittamisessa ja elämästä nauttimisessa pitäisi kai olla. Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että en jää ikinä eläkkeelle, koska työ on niin mukavaa, ettei se tunnu edes työltä. Nyt olen alkanut miettimään, että voisihan sitä jotain muutakin tehdä elämässä. 😅 Maailmassa on niin paljon kivoja paikkoja, missä voisi käydä ja viettää aikaa. Nyt vielä kun lapset ovat kotona, voisi ehtiä tehdä jotain. Perjantaina kiljuin kiireisissä etätöissäni 12-vuotiaalle lapselleni, kun hän tuli vähän väliä kiusailemaan ja säikäyttelemään kesken etäpalavereiden. Joku päivä, kun minulla on aikaa sitten 18 vuoden päästä eläkkeellä, sama kaveri ei varmaankaan tule enää nipistelemään hiusklipsillä varpaitani ja saan ihan rauhassa yksikseni istua tämän tietokoneen kanssa. 😒

Ylivieskassa eilen testaamassa liukumäkeä

Keskiviikkona vietiin perheen esikoinen Aholansaaren rippikouluun 10 päiväksi, josta nyt on siis kulunut jo 4 päivää. Ensi perjantaina matkataan Tahkolle järkkäämään ensimmäisiä rippijuhliamme ikinä. Pientä puuhaa siis luvassa ensi viikolla. Esikoinen toivoi äidin tekemän kuorrutekakun ja aiottiin A:n kanssa tehdä myös jotain pikkuleipiä joku ilta. Täytekakun ja voileipäkakut tilasin pitopalvelusta. Ruokana on lihakeittoa ja jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Perjantai-iltana niitä sitten siellä Tahkolla varmaan pilkotaan. 😁 Sitä ennen 4 päivää töitä ja täydet päivät täynnä ihan kaikkea ja pari peliäkin vielä ennen matkaamista.

Keskiviikkona vietiin J rippileirille




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

9 viikkoa tekonivelleikkauksesta - Ennen ja jälkeen -tilanne? Kannattiko leikkaus?

Polven tekonivelleikkauksesta on tänään 9 viikkoa ja 3 päivää. Miten kaikki on mennyt niin kuin omasta mielestäni? Oliko leikkauksessa järkeä, vai olisiko kuitenkin pitänyt pärjätä vielä vanhalla jalalla? Eilen kaupungin jouluavajaisissa joen rannassa 1. Kipu Ennen leikkausta söin kipulääkkeeksi Etoricoxib 90 mg kerran päivässä noin kahden vuoden ajan. Ilman sitä en käytännössä pärjännyt päivääkään. Lääkkeen avulla pääsin töihin ja jaksoin noin kilometrin kävellä jalalla. Seisominen jalkojen varassa onnistui ehkäpä puolen tunnin ajan kivun kanssa ja varaten lähinnä terveelle jalalle.  Tällä hetkellä syön 1-2 Panadol 1000 mg sekä 1-2 Celecoxib STADA 100 mg päivässä. Jaksan kävellä yhtäjaksoisesti n. 4 kilometriä ja seisoskella noin pari tuntia välillä liikkuen.  Lääkearsenalia 2. Nukkuminen Tarvitsen edelleen sänkyyn polvien väliin tyynyn. Unet sujuivat ennen leikkausta ja nyt aika lailla samaan tyyliin, nyt kun pystyn taas leikkaushaavan toipuessa kääntyilemään, miten päin vai...

Kohta hajoaa selkä ja lonkat - polven tekonivelleikkauksesta kohta 7 kuukautta

Olen tuudittautunut tilanteeseen, että "jee, polvi on lähestulkoon kunnossa", kunnes siskoni tällä viikolla töksäytti kävelylenkillä, että "sinähän linkutat". En ole edes tajunnut linkuttavani ja kuulemma tällä menolla seuraavaksi hajoaa lonkka ja selkäkin. 😨 Ilta-aurinko, kävelylenkki ja kevättakki Anoppi ja appiukko neuvoivat todellakin heti leikkauksen jäljiltä niitä "sauna ja polven runttaus suoraan" -vinkkejä, joista keskustelin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen fysioterapeutin kanssa, joka sanoi, ettei sellaista tarvitse eikä ainakaan suosittele tehtäväksi. Jalka kuulemma kuntoutuu siitä pikku hiljaa jumppaohjeita noudattaen. Nyt siskoni tarkkasilmäisenä huomasi, että eihän jalka edes mene kokonaan suoraan, jolloin kävely muuttuu vinoksi linkuttamiseksi. Olen siis vain yksinkertaisesti käynyt normaaleilla kävelyillä, hoitanut työtä ja perhe-elämää, käynyt kuntosalilla ja uskotellut, että kyllähän se jalka siitä kuntoutuu. Nyt kuitenkin täytynee alkaa te...

Mitä ajattelen nyt? Neljä päivää kesälomaan

Työnantajamme suositteli säästösyistä vaihtamaan kesälomarahoja vapaiksi, joten kohta se on edessä: 6 viikon kesäloma. Ja myöhemmäksi säästetty syysloma ja reilu joululomakin. 😀 Ainoa negatiivinen asia tässä on niiden rahojen menetys, mutta jospa nautitaan pääosin kesästä mökillä, ja muutaman pelireissun kautta. Pyysin meille myös siivousvapaan heinäkuun ja eipähän mene työmatkoihin rahaa, ja josko saisi aikaiseksi tehdä enemmän edullista kotiruokaa. 😅 Mitä muita ajatuksia tässä kesäkuun puolivälissä? Herätys klo 5.45 ja töihin pirteänä 1. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi Onkohan tämä laiskan, mutta tunnollisen ihmisen perisynti soimata itseään tekemättömistä töistä niin töissä kuin vapaa-ajallakin? 😒 Oma tekemättömien töiden lista on ihan loputon. Töissä suunnittelin tekeväni kaikki ei-kiireelliset "rästihommat" ennen lomalle jääntiä, mutta perjantaina kalenterioin ensi viikon neljä päivää ihan kokonaan kaikkeen "pakolliseen" hommaan, joten ne tietoturva-/tekoäly-/op...