Olen viime aikana alkanut tutkimaan asiaa, milloin ja miten voisin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Voiko tämän ikäisenä lähempänä 50 vuotta enää tehdä mitään taloudelleen? Kokeilinpa ihan hyvikseen laskureita, milloin voisi jäädä "vapaalle", jos sijoittaisi ja kuinka paljon. Ensin täytin sellaisen laskurin, jossa kerrottiin, että saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden 77-vuotiaana, mikä ei kuulostanut yhtään kivalta. Sitten kokeilin toista, johon sai laittaa jo tämänhetkiset sijoitukseni, ja se näytti, että voisin parhaimmillaan jäädä "eläkkeelle 7,8 vuoden päästä eli 56-vuotiaana. Edellytyksenä tälle olisi, että sijoitukset tuottaisivat n. 7 % tuottoa vuosittain ja että saisin joka kuukausi palkastani 1000 euroa säästöön.
Oikeastaan en ole ollut aiemmin juurikaan kiinnostunut rahasta saati sitten sijoittamisesta. Olen käynyt vain töissä ja katsonut, että palkkarahani on riittänyt mukavaan arkielämään. Enkä ole ikinä edes ollut töissä, jossa olisi saanut huippupalkkaa. Perintörahoja köyhästä maanviljelyssuvusta ei myöskään ole ollut tulossa missään vaiheessa. Nyt kuitenkin, kun polvi on ollut romuna jo 2 vuotta ja minä julkisen terveydenhuollon armoilla, olen alkanut miettimään, että jos menettäisin työkykyni, millä sitten eläisin? Välillä olen ollut myös väsynyt juostessani tässä oravanpyörässä ja alkanut oikeasti ajattelemaan jo vapaalle pääsyä. Mitä jos jonain päivänä oikeasti olisikin aikaa vain olla ja katsella pientä maailmaani vaikka tuolla niityllä maaten ilman kuuden herätyksiä ja hyppäämistä palaverista palaveriin? Olen lukenut Esa Juntusen kirjan rahasta ja sijoittamisesta. Pitäisikö tuhlata vähemmän ja sijoittaa kaikki ylimenevä raha rahastoihin ja osakkeisiin? Lämmin suositus myös sinulle tästä kirjasta. 😊
Kävin myös paikallisella Osuuspankin sijoitusneuvojalla. Hän neuvoi sijoittamaan osakevakuutuksiin ja jonnekin pankin hajautettuihin rahastoihin. Palkkiot kuulostivat kuitenkin niin isoilta, enkä täysin ymmärtänyt, mihin olisin roponi lopultakin työntänyt, joten otin tässä aikalisän. Esa Juntunen sanoi kirjassaan, ettei kannata sijoittaa mihinkään, mitä ei ymmärrä. Pankki teetti minulle monta testiä, ymmärränkö että sijoittaessa rahani voin menettää ne kokonaan. Nämä kyselyt kuuluvat varmastikin pankkien pakollisiin käytänteisiin, jotta asiakkaat eivät voisi haastaa pankkeja oikeuteen, jos rahat katoavat "taivaan tuuliin". Virkailija ehdotti myös Suomi-rahastoihin sijoittamista. Jotenkin tässä ajassa minulla ei ole suuri luotto suomalaisiin metsäteollisuusfirmoihin. Eikö niissäkin ole ovi käynyt ulospäin ja tehtaita lakkautettu? Toisaalta, Trumpin riehuessa amerikoissa, usko sinnekään päin ei ole järin suuri.
Tsekkailin kuinka paljon nykyiset sijoitukseni ovat tuottaneet ja kuinka paljon minulla jää palkasta keskimäärin käteen. Minulla on osakkeissa kiinni tällä hetkellä n. 20 000 euroa, niiden tuottoprosentti näytti olevan vain n. 4%, eikä osinkoja juurikaan ole tullut. Näiden lisäksi täytyisi alkaa ostamaan niitä osinkovarmoja yrityksiä, mitä ne sitten ovatkaan. Sotateollisuus on varmastikin se tulevaisuuden ala, vaikka sellaiseen ei mielellään ropojaan laittaisi. Sama juttu tupakkateollisuuden kanssa. Avasin myös osakesäästötilin, jota en ole saanut hyödynnettyä oikein mitenkään toistaiseksi. Vanhoja Handelsbankenin rahastoja minulla on melkein 20 vuoden ajalta, joiden arvo on noussut ilahduttavat 48 % lähtöhinnoista. Kun myytiin Vantaan kämppä, siitä jäi uuden talon ostamisen jäljiltä rahaa, jotka juoksevat talletustililtä tällä hetkellä kuukausittain USA:n ja Euroopan passiivisiin indeksirahastoihin.
![]() |
Meidän ihanat omena- ja kirsikkapuut kukassa |
Vilkaisin myös pankkitiliäni, josta pitäisi jäädä 1000 euroa kuukausittain sijoitettavaksi niihin osinkoa tuottaviin osakkeisiin lopputyöurani ajan. Pankkitilille pitäisi jättää myös rahaa yllättäviin tilanteisiin, kun pakastin, auto tai tietokone hajoaa. Entä lasten tulevat ajokortit, mahdolliset mopot ym.? Vuosittaiset etelänmatkat? Kannattaako siis kurjistaa elämää nyt, jotta voi sitten 8 vuoden päästä nauttia? Vai käyttää rahat jo nyt? Onko kahvilassa ja ulkona lounailla käyminen pakollista? Saati sitten siivoojan palkkaus? Jos kaikki nämä "turhat" kulut säästäisi, voisi saada säästöön paljon enemmän, jotka voisivat taas laittaa rahastoihin kasvamaan korkoa korolle???
Joku kultainen keskitie tässä säästämisessä, sijoittamisessa ja elämästä nauttimisessa pitäisi kai olla. Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että en jää ikinä eläkkeelle, koska työ on niin mukavaa, ettei se tunnu edes työltä. Nyt olen alkanut miettimään, että voisihan sitä jotain muutakin tehdä elämässä. 😅 Maailmassa on niin paljon kivoja paikkoja, missä voisi käydä ja viettää aikaa. Nyt vielä kun lapset ovat kotona, voisi ehtiä tehdä jotain. Perjantaina kiljuin kiireisissä etätöissäni 12-vuotiaalle lapselleni, kun hän tuli vähän väliä kiusailemaan ja säikäyttelemään kesken etäpalavereiden. Joku päivä, kun minulla on aikaa sitten 18 vuoden päästä eläkkeellä, sama kaveri ei varmaankaan tule enää nipistelemään hiusklipsillä varpaitani ja saan ihan rauhassa yksikseni istua tämän tietokoneen kanssa. 😒
![]() |
Ylivieskassa eilen testaamassa liukumäkeä |
Keskiviikkona vietiin perheen esikoinen Aholansaaren rippikouluun 10 päiväksi, josta nyt on siis kulunut jo 4 päivää. Ensi perjantaina matkataan Tahkolle järkkäämään ensimmäisiä rippijuhliamme ikinä. Pientä puuhaa siis luvassa ensi viikolla. Esikoinen toivoi äidin tekemän kuorrutekakun ja aiottiin A:n kanssa tehdä myös jotain pikkuleipiä joku ilta. Täytekakun ja voileipäkakut tilasin pitopalvelusta. Ruokana on lihakeittoa ja jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Perjantai-iltana niitä sitten siellä Tahkolla varmaan pilkotaan. 😁 Sitä ennen 4 päivää töitä ja täydet päivät täynnä ihan kaikkea ja pari peliäkin vielä ennen matkaamista.
![]() |
Keskiviikkona vietiin J rippileirille |
Kommentit
Lähetä kommentti