Siirry pääsisältöön

Kadoksissa oleva työmotivaatio kesäloman jälkeen

Oletko sinä täynnä virtaa ja innostusta työhön loman jälkeen? Itse taidan kuulua on-off -ihmisiin, jonka off-kytkin on nyt jäänyt päälle. Kävin oikeasti jopa eläkeote-sivuilla katsomassa kuinka paljon eläkettä on kertynyt. Tarkalleen 1240 euroa/kk, millä ei vielä elämää laiteta risaiseksi. 😂 Sivustosta innostuneena kävin kuitenkin kokeilemassa eläkelaskuria. Ajattelin siis, että laskuri toimisi niin, että se kertoisi summan minkä saisin jos jäisin eläkkeelle vaikkapa neljän vuoden päästä. Kun kerroin syntymäaikani laskuri kuitenkin kertoi tylysti, että aikaisin mahdollisuus jäädä eläkkeelle on 1.2.2043, jos jäisin eläkkeelle 66-vuotiaana, mikä on virallinen eläikäni. Jos malttaisin jäädä vasta 1.11.2046 70-vuotiaana, saisin eläkettä 3080 euroa kuussa. 😕 Yritin säätää laskuria sinne neljän vuoden päähän, ja se kertoi, että aikaisin aika on tosiaan 1.2.2043.💩


Enemmän kuin noista tulevista eläkkeellejäämispäivistä, olisin huolissani tästä motivaation puutteesta. Minähän olen aina rakastanut tehdä töitä, enkä ole ikinä edes lotonnut saati osallistunut niihin keskusteluihin, "mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa". Työkaverini antoi minulle lahjaksi projektimme loppuessa mukin, jossa lukee, ettei tarvitse huolestua, kun "kaikki on jo vituillaan". En ole uskaltanut ottaa sitä töissä käyttöön, koska enhän ajattele niin. Nyt mietin ensimmäistä kertaa mukin pesua ja käyttöönottoa. 😁 Tällä viikolla 3 työkaveriani ovat erikseen kertoneet, kuinka heidän oma työmotivaationsa on nolla-tasolla. Jatkuvat organisaatiomuutokset ja epävarmuus tulevasta ovat tappaneet kai kaikkien ilon ja täältä on hankala nousta. Jotain hauskaa täytyisi varmastikin keksiä. Kuulun työpaikkamme huvitoimikuntaan ja sen toimintaa täytyy todellakin alkaa virittelemään tulevan syksyn pimeyteen. 😍


Jos töihin meno on takunnut, olen hukuttanut murheeni vadelmapuskiin ja poikien jalkapallopeleihin. Viikon sisällä on käyty pelireissuilla Vaasassa, Pietarsaaressa ja Jyväskylässä. Ja loput vapaa-ajasta olen poiminut vadelmia ja kuunnellut äänikirjahömppää kuulokkeista ja yrittänyt unohtaa ne 8 tuntia päivästä. 


En ihmettele, miten liikkumattomat ihmiset kärsivät paljon masennuksesta. Nyt kun en ole päässyt harrastamaan kunnon urheilua moneen vuoteen, huomaan että pää kaipaisi todellakin kunnon tuuletusta. Jyväskylässä katseltiin iloista Peukku-penkkiä, missä tyypit vetivät aineita, kuuntelivat musaa ja viettivät aikaa porukassa. 


Kyselin tekoälyltä konkreettisia työkaluja työmotivaation lisäämiseen tiimille ja tekoäly ehdotti tekemään motivaatiokartan, mihin listataan, mikä innostaa ja mikä syö energiaa. Toisena ehdotuksena on pitää retrospektiivi, missä pysähdytään pohtimaan, mikä sujuu hyvin ja mitä voisi parantaa. Kolmas ehdotus on lisätä kokeilukulttuuria ja toteuttaa lyhyitä sprinttejä, mitkä antaisivat jatkuvaa palautetta ja tukisivat oppimista. Ei varmasti huonoja ideoita??? 


Olipa mukava viikonloppu Jyväskylässä poikien joukkueen turnauksessa. Saatiin viettää luksusviikonloppu kahdestaan mieheni kanssa hotellissa toki päivät otteluissa ja autokuskeina, mutta illalla istuttiin pitkästä aikaa hotellin aulabaarissa kahdestaan.😊 Verso-hotellissa oli kiva, tasokas aamupala. Itse haudutettua, hidasta teetä, tuoreita mustikoita ja jugurtteja, leipäjuustoa ja lakkahilloa, tilattavaa munakasta ja mustikkamehua. Käytiinpä pelireissulla tsekkaamassa Pandan tehtaanmyymäläkin. 




Synkissä motivaatiofiiliksissä olen jotenkin ammentanut voimaa Kuumaa biisistä Luotan tulevaan. Miten sinä olet tsempannut itseäsi joka aamu heräämään töihin hyvällä asenteella?

"Oon ollu tosi surullinen
Mutta tänään
Mä luotan tulevaan
Ei pimeys oo lopullinen
Vaik se koittaakin satuttaa
Niin mä luotan tulevaan
Joo mä luotan tulevaan
Hetken mä meinasin melkeen jo luovuttaa
Mutta nyt kun mä katselen kaupungin lamppuja
Ne syttyy..."
(Johannes Brotherus)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...