Kävin tällä viikolla jalan Tietokonetomografia -kuvissa. Makasin hoitopöydällä ja sekä hoitopöytä että kamera liikkuivat edestakaisin. Jalkaani köytettiin metallinen keppi ja yritin parhaani mukaan pysyä lavitsalla täysin liikkumattomana sen ehkäpä 5 minuttia, minkä kuvaus kesti. Ilmeisesti tekonivelleikkauksen operoiva robotti tarvitsee työnsä tueksi tuoreet kuvat ja mitat, joten en todellakaan halunnut antaa robotille mitään mahdollisuutta "vipata" parilla sentillä tai edes millillä. 😅
Hauskin/oudoin tilanne nopealla maakuntareissulla oli, kun kuvauksen ja vaatteiden pukemisen jälkeen astuin toiseen huoneeseen, jossa otettiin parhaillaan verikoetta toisesta potilaasta ja yritin nopeasti päästä hoitohuoneesta ulos, niin samalla röntgenhoitaja juoksi perääni ja huikkasi kysymyksen, olenko raskaana. 😁 Vastailin toisen potilaan ja labrahoitajan kuullen raskausepäilyyn. 😲 Kuulemma alle 50-vuotialta kysytään aina. En sitten tiedä olisiko asia pitänyt kysyä jo ennen säteilylaitteeseen menoa???
Olen alkanut valmistautua muutenkin jo tulevaan poissaoloon. Merkkasin itseni työpaikan Outlook-kalenteriin 4 viikoksi pois. Nyt yritän pari viikkoa hoitaa kaiken mahdollisen työpöydältäni pois. Myös labra- ja sydänfilmiaika on varattu 2 päivää ennen leikkausta. Ja edellisenä iltana ennen leikkausta työpaikan Huvitoimikunta (johon itse kuulun) järjestää työpäivän jälkeen joogaa ja kaljoittelua. Saakohan ennen leikkausta kaljoitella? Leikkausohjeistuksena oli lopettaa luontaistuotteiden käyttö 2 viikkoa ennen laikkausta, mutta päihteistä ei puhuttu kutsussa yhtään mitään. Syöminen pitää lopettaa samaisena iltana klo 00.00.
Maanantaina hoidin tämän kauden vihoviimeisen kioskivuoroni kunnialla. Leivoin tuttuun tapaan pellillisen taas mokkapaloja myyntiin ja töpeksin kioskilla "kauppiaana" yrittäen epätoivoisesti selvitä amatöörinä maksupäätteestä. Tällä kertaa toinen vanhempikollega keitteli kahvit ja vedet ja pyöritti makkararumbaa grillissä. 😀
Jalkapallokentän laidalla sekä myös taustoissa oli tällä kertaa rähinää. Meidän hieno tekonurmikenttä sijaitsee koulun ja raviradan vieressä, eikä meillä ole siellä sen enempää valoja kuin myöskään vessaa, joten lapset juoksevat aina tuttavallisesti kumpareen yli puskapissalle ennen ja jälkeen pelien. Viereisen Raviradan pelottavat ravimiehet olivat käyneet poikien kimppuun ja uhanneet lyödä rautakangella, jos heidän tontilleen vielä pissataan.😡 Valmentajat ovat puuttuneet ravimiesten uhkailuun, ja katsotaan mikä sota meillä vielä jatkossa on. Mietin vain, että eikö hevosetkin pissaa ja kakkaa pitkin teitä, joten tuskin raviradan pensaat kärsivät yhtään enempää tästä toiminnasta???
Rähinää on ollut myös muutenkin. Toisen joukkueen pelaajat eivät käy harjoituksissa ja pelit menevät ihan pieleen. Harrastejoukkueen ei varmastikaan olisi kannattanut edes yrittää ykkös-tasolle. Valmentaja huutaa pelien ajan lapsille jatkuvalla syötöllä epäonnistumisista ja me vanhemmat yritämme vain kestää ja tsempata lapsia kotona, että edes jonkinlainen motivaatio pelaamiseen säilyisi. Oma neuvo pojalle on ollut jo pitkän aikaa, että sulje korvasi, äläkä kuuntele mitään. Tänään valmentaja oli kysynyt lapsilta, että kuinka moni aikoo pelata tässä joukkueessa vielä ensi kaudella. Ainakaan oman poikani käsi ei noussut, eikä hänen parhaan pelikaverinkaan.
Venetsialaisviikonloppua vietettiin mökillä. Viimeisiä ihania vadelmia vielä tuli kerättyä ja ennen kaikkea syötyä pensaista. Grillailtiin vielä kesäruokia, saunottiin ja fiilisteltiin ulkona. Uima-altaaseen ei tarennut mennä enää kukaan ja laitettiinkin allas tyhjentymään ja odottamaan ensi kesää ja lämpöä. Pelattiin Ticket to Ride -peliä, käytiin tervehtimässä mummoa, katseltiin Real Madridin LaLiiga-peliä ja pääsin pellolle kuuntelemaan moneksi tunniksi Irlantilaista maalaislääkäriä. Jostain syystä en ole vieläkään keksinyt BookBeatiltä mitään kehittävämpää niiden tilalle. 😁Aurinkoisia syyspäiviä sinne juuri sinulle! 🌞
Kommentit
Lähetä kommentti