Työskenteletkö sinä tullaksesi paremmaksi, vai tarvitseeko?

Katselin tällä viikolla videon jalkapalloilija Christian Ronaldosta. Videon tarkoituksena oli herätellä poikaani (ja muita valmennettavia) kansainvälisen jalkapallojuniorivalmennuksen taholta tajuamaan, että jos haluat huipulle, sinun pitää tehdä töitä aivan hemmetisti. Videolla jalkapallotähden joukkuekaverit kertovat, että Christian tulee kentälle aina ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. Hän viettää tuntikausia salilla ja hioo taitojaan huippuun viritetyn päiväohjelman mukaan, josta ei poiketa koskaan, vaikka ei aina huvittaisikaan. Miten tämä liittyy minuun? Enemmänkin pullalautasten ja takkatulen ääressä sohvalla viihtyvään hedonistiin, jolle pelkkä vadelmaämpärin poimiminen rikkinäisellä jalalla on saavutus? 

Vadelmia kasapäin, jee

1. Herätys

Kun olin nuori, omaa sukupolveani pidettiin "pullamössösukupolvena", joka ei jaksa mitään ruumiillista tehdä ja surkuteltiin uusia sääntöjä, mitkä kielsivät piiskaamisen ym. fyysiset kurinpitotoimet. Sitä nuorempia sai arvostelijoiden mukaan sentään koulussa lyödä näpeille, jos työt eivät maistuneet.🙈 Tämän päivän nuoria syytetään vieläkin enemmän velttoilusta ja digiin liimautumisesta. Entäs me aikuiset? Suomen talouden tuottavuus on laskenut viimeiset 15 vuotta. Yritykset eivät uskalla innovoida ja investoida, eivätkä sitä myöten kasva, eivätkä työllistä. Julkinen sektori taas on paisunut paisumistaan. Eduskunta säätää koko ajan hulluja lakeja ja säädöksiä julkiselle sektorille, minkä toteuttamiseen tarvitaan armeijallinen paperin pyörittäjiä. Jo yhden työntekijän palkkaaminen on iso riski pienelle työyhteisölle. Samaan aikaan kukaan ei uskalla kuluttaa, eikä ostaa palveluita vaan ennemmin säästää, koska kukaan ei enää usko, että eläkkeitä, sosiaaliturvaa ja hoivaa tulevaisuudessa yhteiskunnalta saa. Vähintä, mitä tässä tilanteessa voisimme tehdä, on pitää meidät työkykyisinä ja yhteiskuntaa hyödyttävinä. 

Myös perunasato onnistui tänä vuonna

2. Tekemistä, ei selittelyä

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän kestän mitään selittelyä itseltäni enkä muiltakaan. Useimmiten tulokset puhuvat. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa nykyinen presidenttimme, joka pörrää tänä päivänä maailman poliittisella huipulla. Yleensä meillä Suomessa on totuttu kuittaamaan suomalaisten nihkeä pääsy minnekään maailmalle sillä, että olemme niin pieni kansa, meillä on outo kieli, asumme pohjoisessa ja meitä on niin vähän. Huima ero on myös omissa työkavereissa, joista yhden mielestä 4 kuukaudessa ei enää ennätä tehdä mitään ja toisen mielestä hanke vasta alkaa ja voi tehdä mitä vaan. Niin, "joka haluaa, keksii keinot -joka ei, keksii selitykset". Jos kaikki keskittyisivät enemmän tekemiseen kuin selittelyyn, syntyisikö enemmän tuottavuutta?

A ja rubiikinkuutio

3. Uuden oppimista ja pois omalta mukavuusalueelta

Mitä olet viimeksi oppinut? Minkä taidon olet opetellut? Olen seurannut pari päivää poikani intensiivistä työtä selvittää Rubiikin kuution arvoitus. Perjantaina hommaan kului 8 tuntia kuution vääntämistä ja aika monta tutoriaalia netistä, jotta homma valmistui. Eilen homma hoitui viidessä minuutissa. Tänään ennätys on 3,5 minuuttia. Jotenkin sitä vanhetessa tuudittautuu ajatukseen, että opinnot on nyt takana ja näillä mennään. Tulee harvoin sisäistä motivaatiota alkaa opettelemaan jotain ihan uutta. Mutta entä jos alkaisinkin? Tänne maalle jos minne kaipaisi kasapäin niitä uusia innovaatioita, jotta maaseutu pysyy elävänä. 

Ronaldon innoittamana ei varmasti rajäytetä maailmaa, mutta ajattelemaan se video sai. Vaikka sinulla olisi miljardien omaisuus, jaksat silti motivoitua harjoittelemaan päivä päivän jälkeen yhtä kovasti. Entä jos sinulla on perhe, omistusasunto, kesämökki, työpaikka ja korkeakoulututkinto, voisitko silti opetella jotain uutta ja alkaa suunnitella vaikkapa uutta uraa? Pitäisi tietää mitä haluaa ennen kuin voi tehdä suunnitelman, miten päästä sinne, minne on menossa. 😉

Mitäs muuta tällä viikolla? Töitä, töitä, töitä, jalkapalloa ja mökkiviikonloppu marjahommissa. Olipa mahtavaa siellä kirpeässä syyssäässä seistä vadelmapuskien äärellä tuntikausia. Ja ai niin, sainpa viimein sen kauan odotetun yhteydenoton Oulusta. Minulla on leikkausaika 17.9!!! Vähän kauhun sekaisin tuntemuksin jään sitä odottamaan. Poikani lohdutti äitiään kertomalla, että se puudutusaine saattaa olla tilattu Temusta ja kirurgi leikkaa ehkä kuitenkin sen väärän jalan. 😱 Mukavia syyspäiviä sinne! 

Viikonlopun mehusaldo talveksi