Polven tekonivelleikkauksesta 3 viikkoa: "Pitää olla kärsivällisyyttä"

 Kävelin tänään työfysioterapeutille ja takaisin vesisateessa kahden kepin kanssa kilometrin suuntaansa. 😊Urakan jälkeen tein kotisohvalla kaikki uudet harjoitteet. Jalkahan on edelleen minun näkökulmasta surkea ja kipeä pölkky, ja kaukana on ne ajat, jolloin jokainen kipaisu jonnekin, ei ollut vaivalloinen "projekti". Fysioterapeutin mukaan kuitenkin polvi on "hyvässä paranemiskunnossa" ja potilaalla pitää olla vain kärsivällisyyttä kuntoutumiseen. Yritin kertoa, että sairaslomani loppuu reilun viikon päästä, enkä selviä edes työpaikan rappusista, saati sitten pyräilystä juna-asemalle. 🙈

Tämän aamun "maraton" vesisateessa, 2 km selvitty jee!

Kuntoutumisviikko 2 käynnistyi sillä, että uskaltauduin lähtemään joka päivä ulos parille, pienelle kävelyreissulle. Miten ihana oli pystyä kävelemään noin 500 metriä ja takaisin mahtavissa syyskeleissä. Täällä ei ole vielä ollut pahoja yöpakkasia, ja kissankellotkin vielä ojassa kauniisti kukkivat. 😍 

Hommasin 30.10. A:n kotipeliin "taksin" isosiskolta, jotta pääsin kilometrin päähän kentälle, kun K oli auton kanssa töissä, eikä minun jalat toistaiseksi taivu polkusimille. Vähän heiteltiin poikien kanssa myös läppää siitä, jos kuitenkin vanhempi poikani kuljettaisi minua peliin mummopyörällä, jossa on kunnollinen tavarateline. Suunnitelma kaatui heti siihen, kun J kertoi kerran kokeilleensa minun pyörää kouluun lainatessaan kuljettaa kaveriaan uimahallille. Olivat kuulemma ajaneet ojaan 10 metriä lähdöstä, ja tätä minun tuore tekonivel tuskin kestäisi. 😓 Mutta siis suunnitelma B: isosisko toimi. 🙏Kentälle tuli katselemaan tämän "invalidin" lisäksi myös siskoni, vanhempi poikani ja siskon kaksi nuorta. 😍 Kentällä syntyi lopuksi melkein tappelu Toholammin kiihtyneiden kannustajien toimesta pelin tuomarin kanssa. Heidän pelaaja sai punaisen kortin ja hänet poistettiin kentältä väkivaltaisesta käytöksestä hänen heittäessä meidän pelaajaa pallolla päähän. 😱

Pelistä seuraavana päivänä minulta poistettiin jalasta hakaset terveysasemalla, jonne sinnekin jaksoin kävellä. Luojan kiitos ostettiin talo täältä taajamasta, jossa edes jotenkin pääsee jalkapelillä asioita hoitelemaan ilman autoa ja näköjään pyörääkin. 😁Hakasten poisto kävi melkoisen kipeää, mutta onneksi kidutus oli 5 minuutissa ohi. Sairaanhoitaja pahoitteli, että hakaset olivat syvällä ihossa kiinni ja niiden repiminen sattui tuhdista aamulääkityksestä huolimatta. Sairaanhoitaja kertoi myös jalkani olevan melkoisen turvoksissa, joten otin taas jääpussit takaisin päiväohjelmaani, jos niistä jotain hyötyä tähän olisi. Ihan toisaalta oli päästä ylimääräisistä hakasista eroon ja niiden jättämiä haavoja onkin sitten paranneltu tämä loppuaika. 

Hakasten poistossa

Torstaina 2.10. pelattiin A:n ja J:n viimeinen P14-joukkueen peli kauniissa auringonpaisteessa. Nyt minä sain vapautuksen kioskivuorosta vedoten kyynärsauvoihini, mutta "nakki" napsahti K:lle, joka iloisesti kioskilla rahasti asiakkaita, kun minä pääsin penkille pelkäksi katsojaksi. 😂 Itseasiassa melkoisen harvinaista nähdä meidän kioskilla miehiä hommissa, joita nyt siellä oli kaksin kappalein.😍 Alun perin ihmettelin kovastikin tätä jalkapalloseuran nais-/miesasetelmaa, jossa kioski- ja leipomisvuorot jaettiin pelkästään naisille, mutta viimeisen vuoden aikana tähänkin on tullut muutos, ja kioskilla on näkynyt joitakin miehiäkin. 

Viimeinen kauden peli hienossa auringonlaskussa

Perjantaina 3.10. pidettiin urheiluseuran päätöstilaisuus, jonne oli tietenkin ihan pakko päästä katsomaan palkintojenjakoa. Erityisen liikuttava tilaisuus oli senkin takia, että A:n joukkue lopetti ja tämä oli kenties viimeinen hetki hänelle näissä paidoissa. J palkittiin joukkueensa ahkerimpana harjoittelijana ja A taistelijana sekä joukkuepelaajana. Kyllä vanhempien silmissä kiilsi ylpeydestä. Maailmassa tulee pärjäämään loistavasti ahkeruudella, taistelutahdolla ja joukkuepelaamisella, ja miten tärkeitä taitoja tämä harrastus pojille on opettanutkaan. 😍

Onnelliset pelaajat

Sain vinkin entiseltä Vantaan työkaveriltani hyvästä arpiöljystä, jota pitäisi nyt tikkien poiston jälkeen alkaa laittamaan haava-arpeen, jotta siitä tulisi joustava ja ruma arpi jalassa haalistuisi. Vanhempi poikani kiltisti koulupäivän jälkeen etsiskeli purtilon Halpahallista äidilleen ja sitä onkin nyt tullut levitettyä joitakin päiviä arvelle. 😍 En ollut koskaan kuullutkaan, että leikkausarpiakin hoidetaan. 😂

Arpiöljy

Viime lauantaina olin äitini, siskojeni ja kummiserkkuni kanssa Kokkolan kaupunginteatterissa katsomassa Hercule Poirot, Idän pikajuna -näytelmää, mikä oli muuten tosi hyvä, vaikka ei mikään Poirot-fani olisikaan.😉 Varattiin liput näytökseen syntymäpäivälahjaksi Poirot-fanille äidille joskus keväällä. Vähän jännitti etukäteen, pystynkö oikeasti istumaan monta tuntia teatterissa, mutta onneksi tässä vaiheessa leikkauksesta oli jo 2,5 viikkoa ja välitauolla pystyi nousemaan seisomaan ja kävelemään. Myös teatteri-päivällinen onnistui mainiosti välillä pöydässä seisoskellen. 😀 Ihan tuntui pieneltä lomalta viettää päivä iloisessa naisseurassa ja unohtaa jalka ja sen kuntoutus hetkeksi. Ja ihana oli saada myös hyvää ravintolaruokaa pitkästä aikaa. 😅 Tosin taisin olla samassa ravintolassa reipas 3 viikkoa sitten juuri ennen leikkausta nauttimassa after workista muutaman hyvä työystäväni kanssa. 😊

Murhamysteerin jälkeen ryhmäkuva

Amarillon liekitetty Kokkola-burger

Eilen jätin kyynärsauvat kotona kulkiessani portaita lukuunottamatta, mikä tuntui olevan työfyssarillenikin tänään ihan ok. Ulkona liikkuessa kepit kulkevat vielä mukanani, mutta esim. kaupassa voisi kokeilla pärjäänkö pelkkien ostoskärryjen kanssa. Tänään sain fyssarilta läjän uusia jumppaohjeita kuntoutumiseen. Solisluuhuni, nivuseen ja polven ympärille liimattiin jotain kinesio-teippiä, joita alueita tulisi käsitellä 4 tunnin välein 15 minuuttia kerrallaan. Tarroissa on kahvat, josta ihoa nostellaan ja venytetään joka suuntaan, ja tämän hoidon tulisi kiihdyttää aineenvaihduntaa ja pienentää turvotusta. Tein tänään heti kotiin tultuani jo ensimmäisen harjoituksen. 😊

Uusi kuntoutusmuoto

Keskeisin ongelma jalassani on tällä hetkellä jalan taivutus. Iho kiristää niin valtavasti polven alapuolelta, että taivutus on mahdotonta. Turvotuksen poistolla ja haava-arpien venyttämisellä yritetään saada jalkaa taipumaan. Myös etureiden jänne on fysioterapeutin mukaan todennäköisesti katkaistu poikki ja etureiden lihasten aktivointi olisi tärkeää. Jalan kuntoutus siis jatkuu minulla täyspäivätyönä vuorotellen jumppaliikeitä, kävelyretkiä ja pieniä kotitöitä. Viikon päästä saan fyssarilta lisää liikkeitä, ja sitten tulisikin kyetä jo töihin. 😟 Saas nähdä, miten saan viikon rääkillä jalkaa taipumaan. Kuulemma pyyhkeellä voi vetää. 😂 Nyt täytyy mennä työttömyyskassan luennolle kuuntelemaan työkyvyn säilyttämisestä. Jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin siihen viikkoja sitten kuulolle. 😁

Syksyn värejä tänään

Kelit on tällä viikolla olleet kurjat. Eilisen ja tämän päivän on satanut tauotta ja lehtiä on leijaillut maahan kiihtyvällä tahdilla. Liekö talvi pian tulossa.😒 Kaikesta huolimatta kivoja päiviä sinne päin!