Kuudes syksy täällä maaseudulla käynnistyy - Töitä, perhe-elämää ja maaseutua

Kuudes syksy täällä maaseudulla käynnistyy. Viisi vuotta on lopultakin kulunut hujauksessa. Alakoululaiset ovat kasvaneet yläkouluun ja lukioon. Omat ja K:n työtehtävät ovat vaihtuneet ja minulla työpaikkakin. Meidän vanhemmat ovat ikääntyneet ja haurastuneet. Oma polvikin reistaillut ja leikattu. Äsken ajeltiin J:n kanssa Halpahalliin ja takaisin pyörällä ostamaan J:lle uusia juoksulenkkareita lukioon, ja kyselin hiljaista kylänraittia ajaessa, että tuntuuko tämä kodilta. Vastaus oli teinimäiseen tapaan lyhyt "joo". 😊

Perjantaina fiilistelemässä töiden jälkeen mökin ilta-auringossa

Etätöistä läsnätöihin

Tulin tänne Helsingistä etätöihin. Silloin matkustelin paljon etelä-Suomeen ja muuallekin silloisen työn perässä, ja loput aikaa täältä kotoa käsin tein hommia verkossa. Oltiin jo korona-aikana totuttu siirtämään kaikki koulutukset, kokoukset ja osallistavat tilaisuudet verkkoon, ja täällähän minä yritin luoda hyviä, osallistavia tilaisuuksia ja somepostauksia kotistudiossani ja työparikollegani Keravalta käsin. 😍

Tässä kehittelemässä ensimmäisenä talvena Noita-jumppaa takapihan terassilla rekvisiitassani

Kun jossain mielenhäiriössä sain aikaiseksi hakea täältä päin uutta työtä, huomasin pian saavani sen ainokaisen, johon hakemuksen laitoin ja jouduin samalla luopumaan liikkuvasta ja hauskasta työstäni sekä työyhteisöstä siellä Helsingissä. Sain tilalle täysin erilaisen työpaikan 45 km:n päässä kotoa. Tulin koordinoimaan yhtä kehittämishanketta, ja huomasin kohta koordinoivani jo lähes kaikkea kehittämistoimintaa meidän organisaatiossa. Opetin uusille työkavereilleni, miten Mentimeter ja digitaaliset valkotaulut toimii ja pidettiin kesken työkokousten taukoja, alettiin tekemään somea, ja mitä kaikkea outoja työtapoja toinkaan mukanani etelästä. 😅Minulla oli ensimmäiset pari vuotta onni saada ihka oma työhuonekin, jossa pystyi rauhassa ajattelemaan. 😊

Minun eka työpiste täällä

Kun jossain vaiheessa huomattiin, että organisaatiomme rahat loppuu, jouduttiin muuttamaan kivoista tiloista pois pienempiin ja moni jätti työpaikkamme. Tänä vuonna tilanne huononi entisestään, ja saatiin enää pitää kaksi työhuonetta ja yksi suihkukoppi, mikä keksittiin muuttaa pieneksi yksiö-työtilaksi, josta aika usein löydän itseni vaatteet päällä kylläkin. 😁

Meidän suihkutyöpiste

Myös työnkuva on muuttunut kovasti vuosien varrella. Nyt teen selkeästi rajattua työnkuvaa parinkymmenen työkaverin kanssa. Silloin kun tulin töihin, meitä taisi olla nelinkertainen määrä porukkaa töissä. 😅

Perhe-elämää

Kun muutettiin pojat menivät tokalle ja vitos-luokalle. Turvallinen ja pieni koulu toi heti parhaat puolet esiin. Kaikki täällä on pyöräilymatkan päässä, niin että kummallakaan pojalla ei ole ollut hinkua esimerkiksi mopoon tai mönkkäriin, mitä täällä kaikilla on. Isoon taloon upposi kaikki tavarat niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä sisävarasto on täynnä niitä purkamattomia muuttolaatikoita.😂 Iso piha otettiin haltuun robottiruohonleikkurilla ja jalkapallomaalilla, jota varten jouduttiin pari puskaa kaatamaan. Liityttiin urheiluseuraan ja kumpikin poika aloitti jalkapallonsa täällä ja me päästiin tutustumaan koko jalkapalloyhteisöön ja ihmettelemään kylän touhuja. Siskojen kanssa on lähinnä liikuteltu toisia eri urheilun parissa ja mummot ovat lähellä. 😍

Reippaat alakoululaiset kouluun lähdössä

Tänä syksynä kumpikin poika lähti samaan suuntaan kohti isompia kouluja. Pienemmän urheiluseura on vaihtunut isompaan, ja kuljetuksia sinne tehdään vähintään 4 kertaa viikossa + pelit milloin missäkin. Ja välillä iso, pieni kaveri tulee ihan itsekseen bussilla tai junalla. Kummastakin pojasta on tullut kunnianhimoisia sekä koulussa että jalkapallossa. Hyviä numeroita ja pelisijoituksia tavoitellaan ja töitä tehdään niiden eteen. 😊 

Mummo yllärivisiitillä kesällä mökillä

Maaseutua

Alkushokki tuli siitä, että palvelut ovat nyt ne muutama kauppa ja R-kioski, joka sekin muuten loppui kai vuosi sitten. 😅 Kaikkeen tottuu, ja itse asiassa tällä viikolla tänne pieneen kylään on tullut S-markettiin kuljetusrobotti. Olen haikaillut Woltin ja kotiinkuljetusten perään koko täällä olo ajan, ja nyt siis robotti on tullut. En tiedä miten ihmeessä se selviää talven näiden auraamattomien kinosten kanssa, mutta ihana juttu, ja ehdottomasti menee meillä kokeiluun. Perheen jääkaapista on maito aina loppu, ja siskojen whatsappissa jo arveltiin, että montahan maitopurkkia siihen robottiin mahtuu. 😂

Meidän vanhempien pelastus on varmasti ollut täällä ne työpaikat kaupungissa, missä voi käydä lounailla, kahviloissa, kuntosalilla ja kaupoilla - saada palan sitä kaupunkielämää, mihin vuosikymmenten aikana ehti kasvaa kiinni. Töiden jälkeen on ihana palata tänne "lintukotoon" hengittelemään maalaisilmaa, ja löytyyhän täältä perusruokakaupat ja Halpahallikin, mistä tänään ne lenkkikengät löydettiin.😊 A on vielä kolme vuotta peruskoulussa, jona aikana ei varmasti mihinkään lähdetä, mutta sen jälkeenhän meillä on maailma avoin, kun nuoret keksivät varmasti jotain opiskelupaikkoja jostain päin maailmaa. Toki jos työpaikat menevät alta, täytyy keksiä jotain muuta jo aiemmin. 

Luonnon terveysvaikutuksia tutkitaan koko ajan enemmän. Kuinka jo lyhyt luontoaltistus pystyy parantamaan ihmisen hyvinvointia. Kaupunkivuosikymmenten aikana rakastin juuri puistoja, vesistöjen rantoja ja hiljaisia kävelyreittejä, joissa autoja ei kulkenut ainakaan letkassa ohi. Tänä päivänä täällä maalla ei tarvitse erikseen hakeutua luontoon, vaan se on jo tässä etu- ja takapihalla. Onni sekin. 😊

Eilen käytiin taas puusaunassa mökillä ja mummoa tervehtimässä. Poikani pääsi maistamaan elämänsä ensimmäistä kertaa muikkua. Selvisi melkein yhdestä muikusta toki vain niitä valkoisia sisälmyksiä sieltä kalan sisältä perkaten. 😅 Mutta ihana hetki taas pojalla ja mummolla. Toinen neuvoo ja toinen yrittää parhaansa. 😀

Mummon muikkulautanen

Äsken kävin vesisateessa katsomassa J:n kotipelin. K oli A:n kanssa samaan aikaan treeneihin menossa. 😀 Katsojia ei vesisateessa paljoa ollut kuin tosifanit. Tällä viikolla on seikkailtu jo Larsmossa ja Uudessa Kaarlebyyssä kenttien laidoilla peleissä tosin ihanassa ilta-auringossa. Kohta käynnistyy syyskuu ja viimeinen pelikuukausi ennen talvitaukoa. Mitähän keksitään sitten iltaisin ja viikonloppuisin? Ainakin pitää tsekata nyt se jumppakalenteri ja uimahalli. Olen kaipaillut uusia bikineitä tänne kylälle, jossa siskon tytön mukaan olen se ainoa, joka bikinit päälleen pukee. Ostin Kärkkäiseltä eilen itselleni eriparibikinit alelaarista kokeilematta 5 eurolla. Kun illalla ne päälleni jaksoin pukea, bikineistä tuli "tavarat" ulos ja alaosa taas näytti ihan, kuin norsun ylle olisi puettu maxipikkuhousut. Siskoni ei taida kehdata lähteä kanssani enää uimaan, jos nämä löydöt päälleni laitan pikkupaikan uimahalliin. 😂

Mutta miten syyskausi siellä päässä on käynnistynyt? Mukavaa viikkoa ja syysaurinkoisia päiviä!