Parasta täällä muuttotappioalueella asumisessa on ehdottomasti se, että täällä ei ole jonoja. Pääkaupunkiseudulla tilanne oli aivan toinen. Lähestulkoon joka päivä seisoin jonottamassa bussia, kassaa, virkailijaa, myyjää, liikennevaloja, autoja, hissejä ja ylipäätään omaa vuoroa kaiken suhteen. Täällä en ole toistaiseksi jonottanut mitään. Ne palvelut ja tarvikkeet, joita on tarjolla, ovat tarjolla heti.
Nämä vohveliannokset saatiin torilla olevasta 4H-yrittäjän kojusta. Sitä ennen ostimme siskoni kanssa torikauppiaalta mansikoita ja herneitä. Kun istuimme ainoina asiakkaina nautiskelemaan herkuista tyhjällä torilla, kumpikin myyjätaho kävi kysäisemässä, maistuuko. En muista, että tällaista olisi tapahtunut koskaan ruuhkasuomessa, että joku olisi kiinnostunut rahojen saamisen jälkeen, maistuuko joku vai ei. Samaan aikaan toisaalta jäin miettimään, olimmeko ainoita asiakkaita sinä päivänä. Miten nämä kutistuvat palvelut saadaan pidettyä? Eikö muidenkin pitäisi tulla tänne ostamaan, jotta palvelut säilyvät?
Miten ihana yllätys oli, että kilometrin päähän mökistämme saapui Stand Up -kiertue Kesäpojat. Kävelimme kuuntelemaan hauskaa esitystä helteisenä kesäiltana. Ei alkoholiörvellystä, täyteensullottua väkimassaa eikä jonoja taaskaan. Luonto ja kesäilta ympärillä. Mahtavaa!
Seuraava kehumisen arvoinen kohde on Kannus Kulma, jossa pidimme siskoni kanssa kirppistä kaksi viikkoa. Tuoreessa muistissa oli vielä ne ruuhkaiset puolen tunnin jonotukset Vantaalla, kun kassalle kiemurteleva jono eteni epätoivoisen hitaasti, pöydät olivat sotkuisia ja myytäväksi viemäni tavarat revittiin melkein kuljetuskasseista. Täällä auton sai ajettua eteen ja tavarat järkkäiltyä rauhassa tuosta vain, paikan omistaja selitti ystävällisesti käytäntöjä ja hyllyt pidettiin siisteinä henkilökunnan toimesta. Kympin palvelua ja siisti paikka!
Yksi asumisen kriteerini oli, että pääsen "kävellen" Helsinkiin. Miten ihana oli käydä vastaanottomassa ystävämme juna-asemalta kesävierailulle kävellen. On tärkeää, että tiedän pääseväni täältä neljässä ja puolessa tunnissa Helsingin vilinään ilman koskemattakaan autoon. Kun meidän arki kohta alkaa, on mielenkiintoista kokeilla, miten selviämme yhdellä autolla vai selviämmekö? Olen tottunut jo parinkymmenen vuoden ajan hakemaan kauppakassini pyörällä. Tartun autoon vain, kun on ihan pakko eli mökillä. Kaksi kertaa pyörällä kaupassa käyneenä olen ihmetellyt, kuinka me taidamme olla ainoat kauppaan pyöräilijät täällä. Hullut kaupunkilaiset pyöräilykypärineen ja pyörän ostoskoreineen:-)
Kommentit
Lähetä kommentti