Kun tavarat olivat lukkojen takana uudessa kodissa, lähdettiin kaaosta karkuun mökille. Aiemmin meidän mökkimatka oli 500 kilometriä ja nyt siis vain 15 km. Muutosta, kouluvuodesta ja työrupeamasta oli selvitty ja jäätiin selvästikin lomalle. Eräänä aamuna kuuntelin poikani puhelua parvelta Vantaan kaverilleen, jossa poikani selitti polveilevaan tyyliin, kuinka se eräs kirosana ei olekaan kirosana täällä. Poikani varovasti sanoi, että se peellä alkava, jonka kaveri kyllä nopeasti arvasi. Täällä ihmiset puhuvat kuulemma paskakärpäsistä ja paskasista lattioista ilman huolen häivää sanojen epäsopivuudesta. Jopa kunniallinen mummo kehoitti poikia olemaan koskematta "paskasiin" kärpäslätkiin. Uskottava se on, että täällä Pohjanmaalla paska ei ole kirosana!
Kukin aloitteli omia kesäprojektejaan. A perusti keppitehtaan. Taitavissa käsissä syntyi äidille uusi jumppakeppi viiden euron hintaan ja myyntityötä käytiin tekemässä mummolassa asti. Perheen isä alkoi työstämään mökin pihalle uima-allasta, jota työstettiinkin sitten lähes aamusta iltaan taukoamatta. Perheen äiti hukutti kauhunsa elämänmuutoksesta mökin kaappien siivoamiseen ja järjestelyyn. Sinne Kannukseen jäi muuttolaatikoiden täyttämä kaaos, johon jaksettiin tarttua vasta myöhemmin.
Ennen uima-allasta mökkimme suuri lastenhuvi oli juoksennella kesähanaletkujen kanssa pitkin peltoja ja tramppaa ja tulittaa "pyssyllä" veljeä. Tätähän hommaa jatkettiin ja iltaisin seurattiin jalkapallon EM-kisoja. Kahdeksan aamuista ei ollut enää tietoakaan.
Meidän mökin ylpeys on marjapuskat, joista satoa riittää koko vuoden aamupuuroihin. Mansikat alkoivat kukkia tänäkin vuonna ja sato kypsyä. Muuta kasvimaata ei tänä vuonna saatu tehtyä, kun käyntejä Pohjanmaalle ei ehditty tekemään saati sitten mitään istutuksia esikylvää purkkeihin niin kuin edellisinä vuosina. Ensi vuonna sitten meillä on komeat tomaatti- ja kurkkuviljelmät?
Mummolassa istuskeltiin niin kuin aina ennenkin muistipelien ja kahvittelujen parissa. Tehtiinpä päivän reissu myös Ouluun kummipojan rippijuhliin ja siskon pojan ylioppilaskahveille. Oli outoa ajatella, että yhtäkkiä Oulu onkin meille päivämatkan päässä. Helsingin vinkkelistähän Oulu on "jossain tosi kaukana".
Tänä kesänä oli ennätysmäärä hyttysiä. Uima-allastyömaan vieressä oli järkyttävä porukka verenimijöitä ja niin myös kaupunkiasunnollakin. Pääkaupunkiseudulla pitkään asuneena, hyttyset ovat tuntuneet vain hetken harmilta mökkireissuilla, koska eihän meillä ole hyttyset viihtyneet. Moottoriteiden ja lentokentän välissä asumisessahan on ollut selvästikin yksi mahtava etu:-)
Miten ihana oli katsella tätä pientä poikaa potkimassa palloa ilta-auringon kultaamalla pellolla. Samaan aikaan sydän kurkussa mietin, olisivatko lapset onnellisempia isoissa kaveriporukoissa pääkaupunkiseudulla? Onko maaseutu parempi kasvualusta kuin kaupunki vai toisinpäin? Eihän maaseudun rauha ja stressittömyys tarkoita yksinäisyyttä?
Kommentit
Lähetä kommentti