Päädyimme järkkäilemään muuttoa niin, että minä ja lapset lähdimme jo edellisenä päivänä Keski-Pohjanmaalle rautateitse hankkimaan uuden kodin avaimet ja järjestämään muuttoa Kannuksen päässä. Illalla puolityhjällä Kannuksen asemalla oli vastassa äitini. Ajoimme uuteen kotiimme. Parasta oli kuulla ekaluokkalaisemme innostunutta Whatsapp-puhelua Vantaalle, missä hän esitteli tyhjää yläkerran huonettaan kaverilleen, jonka hyvästeli edellispäivänä "lopullisesti". Voiko ystävyyttä ylläpitää välimatkasta huolimatta? Oli ihana nähdä ensimmäistä kertaa uuden kotimme piha omenapuineen ja juhannusruusuineen. Oma alavireinen fiilis vaihtui orastavaan toiveikkuuteen. Meillä on ihana oma piha, paljon tilaa, ja kesä vasta edessä ja loma.
Minun tehtävä muutossa oli järkkäillä talkooporukkaa Kannuksen päähän. Siskoni naureskelikin, että kylläpä muuttofirmassa huokaisevat, kun näkevät paikalla tehokkaan muuttoapumme eli yhden mummon, 3 keski-ikäistä polvi- ja selkävaivaista naista, 1 vanhempi mies sekä 3 alakouluikäistä tenavaa:-) Onneksi saatiin vielä 2 hyvässä kunnossa olevaa nuorta lisäavuksi paikalle sekä myös perheen isännän, joka ehti henkilöautollaan paikalle pian muuttokuorman jälkeen. Muutosta vielä sen verran, että kun edellisen kerran muutettiin neljä vuotta sitten, paikalle saapui 8 ammattimuuttajaa kantokärryineen, jotka suojasivat hetkessä lattiat, kaappien kulmat, näytöt, telkkarit ja kantoivat sekä kärräsivät kaiken hetkessä moderneihin ja kiiltäviin rekka-autoihin meidän mihinkään koskematta. Tässä muutossa muutto-auto ajoi yskien pihaan. Kuorma-auto oli ruosteisin ja vanhin, mitä olen hetkeen nähnyt. Peräluukku sekä nostolava saatiin monen vaiheen jälkeen auki. Mitään kuljetuskärryjä, liinoja tai apuvälineitä ei ollut, mutta niin vain saatiin kaikki parissa tunnissa sisälle kiitos meidän ripeän porukan.
 |
| Tässä odotellaan vielä muuttokuormaa keittiön lattialla ja nautittiinpa mummon keittämät talkookahvit jo etukäteen ja istuskeltiin kylmässä saunassa |
Minun ideana oli tilata talkooporukalle paikalliset pitsat ja tutustua samalla myös paikalliseen pitsatarjontaan. Eikä todellakaan onnistunut perhepitsojen tilaus suoraan asunnolle. Täällähän ei ole sellaisia palveluita. "Aika kauan saa odotella, että kotiin tulee", oli siskoni toteamus tähän. Tässä kohtaa mietin, että eikö pikkukylien vahvuus ole juuri palvelu??? Jos asiakkaita on muutenkin vähän, eikö palveluita kannattaisi tarjota monipuolisemmin? Eikö kukaan muu Kannuksessa halua noutoruokaa kotiin? Tässähän olisi tuhannen taalan paikka kehittää näitä palveluita. Ilmeinen kulttuurishokki heti alkuun kaupunkilaisille:-) No onneksi kaksi meidän muuttoapua saivat mönkkärillä haettua pitsat, joita nautiskeltiin sitten pahvilaatikoiden keskellä.
Kommentit
Lähetä kommentti