Täällä on neljä jalkapallokenttää, maalit, talvi ja joulu - Mitä pikkukaupunki voi tarjota enemmän?

Tokaluokkalaisemme selitti puhelimessa innoissaan pari viikkoa sitten Vantaan kaverille puhelimessaan, kuinka täällä on ihan kaikki: "jalkapallomaali, kiipeilytelineet, liukumäet, koripallomaali ja vielä polttopallo-ympyräkin piirrettynä päiväkodin pihalle, voi kun oltais oltu täällä, olis voinut tehdä mitä vain." Mieleeni muistui ne pitkät yhdeksäntuntiset päiväkotipäivät, jolloin monesti noudin poikani a) makaamasta kaverinsa kanssa hiekkalaatikossa, b) päiväkodin puskasta piiloutuneena tai b) keinusta hyppimässä (jos sinne ei ollut enää jonoa viiden aikoihin). Pienellä päiväkodin pihalla ei voinut pelata jalista tai mitään muitakaan pallopelejä, kiipeilyteline oli köyhän miehen verkko, jossa pystyi korkeintaan roikkumaan, kaksi keinua nostettiin talviajaksi turvallisuussyistä pois, eikä liukumäkiä tai mitään muutakaan virikettä pihalla ollut. A:n sanoja lainatakseni, "ei kai me siellä puskassa oltaisi oltu, jos siellä olisi ollut jotain muuta". Eli isot peukut tänne lasten liikuntajuttuihin satsaamisesta.👍

A tutustumassa läheiselle päiväkodin pihalle

 haaveillen eskariin palaamisesta😁

Viimeiset viikot ollaan nautittu kunnon talvesta. Ei siis edelleenkään suola-autoja, ei hiekoittajia, eikä räntäsadetta, vaan ihanan valkoista lunta ja kunnon talvea. Nyt kun kerrankin voisin vetää lapseni päiväkotiin oikeasti pulkalla, eivät enää tarvitse mitään vetäjää, eikä päiväkotikaan taida heitä enää huolia haluista huolimatta.😂 Onneksi kuitenkin ratkaistiin meidän "yhdenautonpulma" käyttäen pulkkaa rekenä, kun raahattiin kävellen J:n retkivarusteita koulun yökouluun torstaina. Isot peukut myös yökoulusta tänne. Miten jännittävää lapselle olikaan yöpyä koulun liikuntasalin lattialla luokkakavereidensa ja opettajan kanssa.👍

Saattelemassa yökouluun

Yksi päivä ihmettelin suuresti, kun kuulin olohuoneesta Hoosiannaa. Nuorempi poikani siellä lauleskeli Daavidin pojasta. Ilmeisesti koulussa ovat laulaneet joulunajan lauluja. Etelässä ollessa pojat eivät oppineet ainuttakaan joululaulua ja aika mahdottomalta tuntuu pelkkä ajatuskin uskonnollissävytteisestä Hoosiannasta, kun muitakaan joululauluja ei laulettu. Tätä ei varmasti saisi ääneen sanoa, mutta minusta suomalaiset jouluperinteet ja niiden ylläpitäminen ovat tärkeitä. Ei eri taustoista olevat lapset voi vahingoittua iloisista tontuista, askarteluista ja joululauluista. Oma lapsuus täyttyi jouluaskarteluista, tonttutöistä, joulunäytelmistä, joululauluista, piirrustuksista ja iloisesta valmistautumisesta jouluun. Vähän masentuneena olen seurannut, kuinka Etelä-Suomessa näitä perinteitä ei enää kouluissa pidetty yllä. Ikinä ennen en ole huomannut pojissa näin innokasta joulun odotusta ja fiilistelyä. Koulussa pidettiin edellisviikolla joulunavajaiset, jossa jokainen luokka oli koristellut ovensa jouluisaksi. Miten mahdottoman ylpeänä J selitti, kuinka heidän ovensa oli varmasti maailman hienoin ja olivat aivan itse päässeet suunnittelemaan sen. Tänään kävin vaikuttuneena koululla katselemassa ihan mahtavia jouluovia, jouluvaloja ja piirrustuksia kaikkialla.😍 Ihan tippa tuli linssiin muistellessa edellisen koulun tyhjiä seiniä.