Siirry pääsisältöön

Stadissa koronapassin kanssa glögittelemässä


Kävelin äsken ajatuksissani työkaverini kanssa kohti bussipysäkkiä, kunnes tajusin, että en ole menossa kotiin Vantaalle vaan kotiin 500 kilometrin päähän junalla.🙈 Tätä reissua varten latasin koronapassin niin kuvana kuin sovelluksenakin sekä paperiversiona, jotta saisin limukkani haettua ravintolavaunusta ja istuttua työkavereideni kanssa glögillä. Jännittävä tämä uusi maailma, jossa pakkasesta sisään tullessa yrität kiskoa ensin maskin päälle ja samalla huuruisin silmälasein penkoa kännykkää ja koronapassia ja ajokorttia päästäksesi nauttimaan lämpimästä juomasta.😅 Toisaalta ihana nähdä, että elämä Helsinkiin on palautunut. Kahvilat ja ostoskeskukset olivat täynnä ihmisiä ja elämää, ja liikkeet saadaan pidettyä näin auki ja työntekijät töissä.👍


Käytin tilaisuuden hyväkseni hommailla joululahjoja, joita ei kotiseudulta saa. Kuljin eilen 22000 askelta kiertäen kaikki keskustan urheilukaupat.😃 Lopulta päädyin ostamaan lasten lahjojen lisäksi itselleni Aki Hintsan Tänään olen elossa -kirjan. Makasin jääkylmässä hotellihuoneessa Punavuoressa peittojen alla lukemassa kuolemansairaasta ihmisestä ja miettien, mikä oikein on minun core. Mitä tekisin, jos saisin tietää sairastavani parantumatonta haimasyöpää? 


Tänään vietettiin tiimipäivää arvioinnin, pakopelin ja glögien merkeissä. Pakopelissä päästiin tutustumaan viisi-vuotiaan Henryn maailmaan, joka piti auttaa pois pahoista lapsuuden muistoistaan. Siellä dinosauruksien ja nallejen keskellä iski pohjaton ikävä omien lasten luo. Onneksi täältä on vain 4,5 tuntia ja pääsen kuuntelemaan poikien nallekuulumiset livenä.❤

J:n jouluvalaistusta huoneessaan




Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »