Stadissa koronapassin kanssa glögittelemässä

Kävelin äsken ajatuksissani työkaverini kanssa kohti bussipysäkkiä, kunnes tajusin, että en ole menossa kotiin Vantaalle vaan kotiin 500 kilometrin päähän junalla.🙈 Tätä reissua varten latasin koronapassin niin kuvana kuin sovelluksenakin sekä paperiversiona, jotta saisin limukkani haettua ravintolavaunusta ja istuttua työkavereideni kanssa glögillä. Jännittävä tämä uusi maailma, jossa pakkasesta sisään tullessa yrität kiskoa ensin maskin päälle ja samalla huuruisin silmälasein penkoa kännykkää ja koronapassia ja ajokorttia päästäksesi nauttimaan lämpimästä juomasta.😅 Toisaalta ihana nähdä, että elämä Helsinkiin on palautunut. Kahvilat ja ostoskeskukset olivat täynnä ihmisiä ja elämää, ja liikkeet saadaan pidettyä näin auki ja työntekijät töissä.👍

Käytin tilaisuuden hyväkseni hommailla joululahjoja, joita ei kotiseudulta saa. Kuljin eilen 22000 askelta kiertäen kaikki keskustan urheilukaupat.😃 Lopulta päädyin ostamaan lasten lahjojen lisäksi itselleni Aki Hintsan Tänään olen elossa -kirjan. Makasin jääkylmässä hotellihuoneessa Punavuoressa peittojen alla lukemassa kuolemansairaasta ihmisestä ja miettien, mikä oikein on minun core. Mitä tekisin, jos saisin tietää sairastavani parantumatonta haimasyöpää? 

Tänään vietettiin tiimipäivää arvioinnin, pakopelin ja glögien merkeissä. Pakopelissä päästiin tutustumaan viisi-vuotiaan Henryn maailmaan, joka piti auttaa pois pahoista lapsuuden muistoistaan. Siellä dinosauruksien ja nallejen keskellä iski pohjaton ikävä omien lasten luo. Onneksi täältä on vain 4,5 tuntia ja pääsen kuuntelemaan poikien nallekuulumiset livenä.❤

J:n jouluvalaistusta huoneessaan