 |
| "On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa..." |
Miten vapauttavaa oli heittää talvikengät, sukkahousut ja pipot pois pitkän talven jälkeen ja talsia tennarit jalassa vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai päämäärää.
Saatiin viimein viikko sitten meidän talokaupat "maaliin" ja käytännössä meillä ei ole enää mitään "tukikohtaa" etelässä. Katselin rautatieasemalla ohilipuvia Vantaan busseja ja muistelin niitä lukuisia vuosia, jolloin juoksin bussiin, jotta ehtisin ennen viittä päiväkodille. Katselin HSL:n mobiilisovellusta puhelimessa ja mietin tarvitsenkohan sitä enää. Muutunko jossain vaiheessa turistiksi, joka ei osaa ostaa lippuja saati sitten tiedä millä pitäisi liikkua minnekin.😁
Yövyin Kaisaniemessä hotellissa ja pyörin siinä yliopiston ympäristössä katsellen tuttuja rakennuksia ja kahviloissa istuvia opiskelijoita.
Olipa mukava käydä kollegoiden kanssa lounailla Punavuoren kuppiloissa ja meidän Edenred toimi ilman viiden minuutin odottelua ja jonottelua. Hotellihuoneessa makoilin iltaisin katsellen Bacheloria ja napostellen karkkeja. Ikkunasta puolet oli maanpinnan alapuolella ja roskis edessä, ratikan kirskahdukset ja jokainen naapurihuoneiden kolahdus kantautui mukavasti korviini ja suihkuun päästäkseen täytyi vetää vatsa sisään, joten hotellihuoneessa ei mielellään kyllä yhtään ylimääräistä minuuttia viettänyt. Vähän kuten kollega tokaisi, "ei tainnut olla mikään kallein hotellihuone". Joo ei ollut, mutta oma huone kuitenkin.😂 Ehkä ensi viikolla jaksaa taas näillä nostalgisilla haahuiluilla jatkaa etätöitä kotona ja heti huomenna aloittaa suursiivous meidän uudessa ihanassa kodissa. Ai hei, mullahan on se valkoinen maalipurkkikin ja pensselit odottamassa inspiraatiota keittiön tapettien maalaukseen.😅
Kommentit
Lähetä kommentti