Siirry pääsisältöön

Kätevä emäntä - tai ainakin yritystä sinne päin

K:n synttärileivokset (Tuulomantorttupohjasta)



Olen aloittanut leipomaan. Lapsena leivoin paljonkin äitini kanssa kaikenlaista. Myös kotiäiti-hetkinä tuli vietettyä aikaa hellan ääressä. Vuosi vuodelta leipomishetket ovat kuitenkin hiipuneet. Vantaan asuntoomme oli turha kuvitella mahtuvaksi mitään sähkövatkainta enempää. Kiireinen arki jatko-opintojen, työelämän ja lapsiperhe-elämän keskellä vei kaikki mehut naisesta, joten leivonnaiset ovat jo vuosia löytyneet kauppojen hyllyiltä. Sitten muutettiin tänne.😊 

Mun näppärä yleisapuri, Bosh Mum joku malli???

Vihjasin joululahjaideaksi aviomiehelleni yleiskonetta. Joo-o, jossain vaiheessa alusvaatetoiveet vaihtuvat näköjään yleiskoneeseen.😁 Kun kurjan vatkaamisen voi delegoida tälle tyypille, niin leipominen sujuu kuin tanssi. Samaan aikaan, kun "tyyppi" vatkaa, voin rauhassa etsiä kaapeista lisäaineita. Luoja paratkoon, me ei kohta mahduta mihinkään kerrostaloasuntoon, kun uusi kotimme täyttyy kaikesta "tarpeellisesta". 


A:n toiveleivontahetki: Runebergin tortut (maaliskuussa:-))

Nykyisen talomme entinen uuni ei myöskään innostanut leipomaan. En vain pärjää ilman ajastinta ja kiertoilmatoimintoja. Ihan pakollinen hella-uuni -investointi on kyllä tehnyt päivät paljon mukavammiksi. Nyt saan kokkailtua samaan aikaan kolme pellillistä marenkeja, eikä mikään pala, eikä unohdu uuniin. Myöskään perunoiden keitossa ei kulu pelkkään kattilaveden lämpenemiseen puolta tuntia, vaan pastat ja puurot kiehuvat käden käänteessä.

Hävikkisämpylät perunamuussista

Eniten harmaita hiuksia on aiheuttanut ensi viikolla olevat J:n koulun myyjäiset. Ahdistava viestiketju kätevien äitien myyjäisideoista on ollut pelottavaa. En osaa leipoa mitään myyjäisiin kelpaavaa, jonka vitosluokkalaiseni saisi koulurepussaan ehjänä kuljetettua ja vieläpä myytyä luokkakavereilleen tai opettajilleen. Tuli mieleen Täydelliset naiset, jota joskus kauan sitten seurasin hämmentyneenä. Siellä täydellisesti tällätyt kotirouvat leipoivat viiden tähden muffinit ja kakut koulujen varainhankintaan ja hyväntekeväisyyteen tuosta vain. Viestiketjussa vilisevät Pätkiskakut, Kinderpiirakat, Dajm-keksit ja Marianne-kakut kuulostavat niin hyviltä, että en edes ajatellut ehdottaa puolivalmispakasteita kaupasta? Jos täällä olisi leipomo, kävisin varmasti sieltä salaa jotain ostamassa. Nyt ei auta kuin kaivaa joku myyjäiskokin ABC-kirja esiin ja taikoa jotain yhtä hohdokasta kuin muutkin.😅
Suklaakeksejä J:n kanssa

 
Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »