Siirry pääsisältöön

"Eikö olekin mukavaa, ettei tarvi ajaa puolta Suomea?"

 

Selvä kevään merkki pihallamme

Tällä viikolla on odotettu malttamattomasti kevättä ja lumien sulamista. Aurinko on paistanut lähes joka päivä. Vesi lorisee katolta ja räystäistä, mutta ihmeen vähän pihalta löytyy sulia kohtia. En malttaisi odottaa, että näen pihan keväällä. Saman odotuksen jakaa myös perhe. Yksi hakkaa asfaltilta jäätä, jotta se sulaisi nopeampaa, toinen tutkii joka päivä sääkarttoja ja lämpötiloja, kolmas katselee päivittäin YouTubesta Singapore-videoita vuokra-asuntoineen sieltä, neljäs tilaa meille trampoliinin. Lueskeltuani hetken viestiketjuja kuinka viime kesän trampoliini-toimitukset viivästyivät syksyyn, päätin tilata pihallemme trampoliinin "hyvissä ajoin".😂 

Kaukokiidon lähetys
Kun rekka-auto kävi kippaamassa tulevan tramppamme pihallemme lumen keskelle kaksi päivää tilauksen jälkeen olin ihmeissäni, mitä tulikaan tehtyä. Pojat innostuivat lapioimaan maahan 4,3 m:n läntin, jonne tramppa oli tarkoitus sijoittaa, kun maata olisi vähänkään näkyvissä. Mittaa tarvittiin tarkkaan mittaamiseen, jottei hukkatyötä tehtäisi suotta.😆
Mittaustoimenpiteitä keskellä työmaata

Koska hyppelykuume oli niin valtava, eilen illalla pihallemme rakentui lumesta huolimatta jonkinlainen hyppypaikka, jonka turvallisuus ei toistaiseksi täytä minkäänlaisia kriteerejä.😁 Mitenhän meistä on asumaan tänne pohjoiseen lumen ja jään keskelle? Siinä missä muut nauttivat aurinkoisista hiihtokelistä ja pilkkimisisestä, me sulatellaan täällä lunta vedenkeittimellä.😅
Kyllä pomppii

Viime viikonloppuna osallistuttiin sukulaismiehen hautajaisiin ja tänään 50-v synttäreille ja siskontytön kymppi-juhlille. Siskoni tokaisi tänään, että "eikö ole mukavaa, kun ei tarvitse ajaa puolta Suomea"? No kyllä. Serkkuni mies maalaili myös mukavasti, että eikö se elämänpiiri vanhemmiten muutenkin pienene.😁 Kyllä joo. Olin jo klikkaamassa Facebookissa itseni kiinnostuneeksi Rollsin avajaistapahtumasta, kunnes muistin, että olenkin torstaina Helsingissä. Mehän mennään ihan kaikkeen, jos täällä joskus jotain tapahtuu. Niitä tulevia hampurilaisaterioita siis odotellessa. Tänne tulee ensimmäinen ketjuravintola varmaan ikinä ja sitähän täytyy juhlia.😀
Nuorekas viisikymppinen

Tutkittiin, kuka pärjäsi parhaiten tietokilpailussa

Täällä huoneessa vietettiin kymppi-synttäreitä

Ai niin ja ne koulun myyjäiset. Huhkittiin Suklaahippukeksejä, juusto-kinkkusarvia ja vieläpä yksi kuivakakkukin ja iloksemme tuotteet kelpasivat, vaikka kieltämättä mietin torstai-iltana, kun pussitettiin tuotteita Minigrip-pusseihin tuoteselosteineen, että onneksi näitä myyjäisiä ei voi tulla kovin usein.😅 Seuraavana päivänä opettaja laittoi viestiä, että nyt kun on harjoiteltu, niin josko pidettäisiin vielä yhdet syksyllä.😂 

Myyjäistuotteita pussitettavaksi


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...