 |
| Jukuparkin sylkevä kala |
Perheenäidin työlistalla on kesäloman aikana kaikki tylsät hommat, mitä ei arjessa ikinä ehdi tekemään. Täkkien ja tyynyjen pesua, kaappien siivousta ja järjestelyä, kierrätystä, pakkasen sulatusta ja pesua, mattojen pesua, arkistointia, valokuvahommaa, perhevideoiden tekoa jne. Jostain syystä tänä kesänä ei tältä työlistalta tahdo edistyä juuri mikään. Olen alkanut seuraamaan Bachelor Australiaa Ruudusta, kävellyt turhanpäiten kymmeniä kilometrejä kuunnelleen Numeroruuhkaa Bookbeatistä ja lueskellut Vauva.fi -palstaa iltaisin. Leikkinyt Selviytyjät Late -juttuja tuntikausia iltaisin poikien kanssa.😁 Eilen äitini kävi tarkistamassa huonosti harvennetut porkkanani ja edelleen kepittömät herneeni ja sen myötä tänä aamuna olikin pakko petrata tässä.😅
Tiistaina oli viimeinen aurinkopäivä sääennusteiden mukaan hetkeen ja päätettiin saada aikaiseksi mattojen pesua mökillä. Työsuhde-etuna kylmää vettä, letkupyssy, aurinko, sininen taivas, muutama innokas apuri, hyvä asenne ja pari paarmaa.
Ja mikä parasta, saatiin hinkattua kuusi mattoa juuriharjoilla ja Mäntysuovalla puhtaiksi. Märkä matto käy kuulemma samanlaisesta painopeitosta kuin mummolla on.😁
Rankasta mattojenpesusta seurasi palkkiopäivä Kalajoen Jukuparkissa. Olen monta vuotta ulkoistanut kesän Jukupark-reissun miesväelle kolmistaan tehden itse töitä sillä välin, mutta nyt kun olen lomalla, ei ollut mitään tekosyytä olla menemättä. Pakkasin mukaan juomia ja sadevaatteita ja tälläydyin aurinkotuolille vesiliukumäkien eteen kannustamaan hurjia mäkiä laskevia vesipetoja.
Sateisesta päivästä johtuen jonoja ei ollut mihinkään laitteeseen ja pojat pääsivät juoksemaan saman tien, minne ikinä halusivat. Kylmä tahtoi tulla aika ajoin ja sauna tulikin tarpeeseen. Vaatteet päällä "huoltajana" sen sijaan pärjäsi mukavasti, eikä ainakaan ruskettunut.😁 Jukuparkin iloittelun jälkeen käytiin maistelemassa viereisen Rantakalla -ravintolan pitsat.
Yksi päivä tällä viikolla lähdettiin kokeilemaan junabongausta. Pojat katselivat Junat kartalla -sovelluksesta sopivan junan (joita täällä ei tule kuin parin tunnin välein ehkä). Sitten pyöräilimme lähimmälle junanbongauspaikalle ja ei kun odottamaan kameran kanssa. Juna vilahti siitä kohti varmaankin 200km/h, joten parempaa näpsäisyä en ehtinyt ottaa.
Tässä vielä se ohikiitävä Intercity-junakin.
Ja sitten vielä sitä korkeushyppyä. Minun lapsuuden kyläkoulun vieressä on korkeushyppypaikka, jonne pyöräilimme samalla junanbongausreissulla. Itse taisin olla lapsuudessa surkein hyppääjä ikinä, mutta pojat ovat selvästi paljon parempia.
Ilmeisesti oli niin kivaa, että piti mennä heti seuraavana iltana uudestaan.😃
Kommentit
Lähetä kommentti