Siirry pääsisältöön

Tavoitteita vuodelle 2023

Kaikki elämäntaito-oppaat kannustavat laatimaan elämälleen tavoitteita. Ajelehtiminen tasaisen tappavassa arjessa ei kuulosta houkuttelevalta elämänvaihtoehdolta kenellekään. Omaa resilienssiään kannattaa vahvistaa. Oma kroppa ja mieli kannattaa pitää kunnossa. Eikö niin? Tämähän ei tarkoita sohvalle lösähtämistä työpäivän jälkeen ja somen ja suoratoistokanavien päämäärätöntä selaamista. Ei, ei ja ei! Vaan aktiivista, itseä kehittävää, päämäärätietoista pakerrusta kohti unelmia. Poikani piirsi suvulle lahjaksi annettuun Joululehteen oman tavoitteensa päästä vuoden 2030 jalkapallon MM-kisoihin pelaamaan yhdessä Mbappen kanssa. Tästä innostuneena laadin tavoitelistani seuraavalle vuodelle 2023.😁

Poikani tavoite


1. Kroppa kuntoon

Minulla ei ole mitään pätevää syytä siihen, etten saisi itseäni töiden jälkeen liikkeelle. Ehkä en ole vain löytänyt mieluisaa liikuntalajia. Kävelylenkit ovat umpitylsiä, juoksua nivelet eivät kestä, kuntosalit ovat liian hankalia ja kalliita, jumpista voi jäädä pois sadan tekosyyn kanssa, uimahallissa on liikaa ihmisiä, joukkueurheilu ei ole varsinkaan minun juttu. Niin...jotain kuitenkin olisi pakko keksiä. Seuraavan kerran, kun maanantaina raahaudun töistä umpiväsyneenä puoli kuudelta herättyäni ja kuuden jälkeen kotiuduttuani en suinkaan lösähdä kokis-lasi kädessä sohvalle kyselemään poikien kuulumisia, vaan varaan heti eteiseen lenkkikamat ja syöksyn saman tien euforiselle lenkille. 👟

2. Limut vissyyn

Jos kuitenkaan en pääse eteisestä olohuonetta etäämmäksi, käynkin koukkaamassa jääkaapista vissyn enkä kokista. 🥛

3. Ei pätkäpaastoja

Jos en itse hallitse työtäni, kuka sen tekee? Jos kalenterini on 8 tuntia täynnä kokouksia, kirjoitan viimeistään klo 12 Teamsin kenttään, että "poistun seuraavaan". 🥘 (=syömään) Ehkä tämä auttaa pysymään paremmin myös pois Hesburgerista työpäivän jälkeen. 

4. Seitsemän tuntia unta

Ei ylimääräisiä sarjoja iltaisin, eikä loputonta nalleshowta poikien kanssa, jolloin kaikkien unet jäävät lyhyiksi.




5. Matkat kielten opiskeluun

Nykyisessä työssäni ruotsin kielen taidosta olisi hyötyä. Toisaalta myös enkkua pitäisi kerrata ja pitää yllä. Lupaan siis käyttää ainakin osan työmatkoistani hömppä-äänikirjojen sijaan opiskeluun.

6. Kofeiinitee vihreään

Pysyäkseni hyvässä vireessä työpäivääni kuuluu 7 kupillista mustaa teetä, joiden takia sydän tykyttää vielä illallakin ja uni ei tule. Ehkäpä löydän jonkun juotavan kofeiinittoman terveysteen.🍵

7. Siivooja

Minusta on tullut ylikireä nillittäjä, joka uupuu lian ja jokapäiväisen sekasotkun keskellä. Jos saisin siivoojani takaisin, voisin ottaa rennommin. Tämän kohdan toteutuminen edellyttää, että saadaan palkkaa lisää. 

8. Lisää palkkaa

Olen totaalisen huono tässä, mutta aion harjoitella. Luin vasta Hesarista kuinka joku tyyppi oli onnistunut kymmenkertaistamaan palkkansa 10 vuoden aikana jokavuotisella kinuamisella ja työpaikan vaihdoksilla. 

9. Reissuun

Ei ole käyty kolmeen vuoteen missään. Jos Putin ei tiputa mitään meidän päälle, lähdetään ensi vuoden aikana jonnekin lämpimään. 




10. Lisää leikkiä

Unohdan aina arjessa, mikä lopulta elämässä onkaan tärkeintä. Pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Kun nyt joululomalla on poikien kanssa tehty jekkuja, on saanut nauraa ihan sydämensä kyllyydestä. Arjessa lattialla lojuvat vaateröykkiöt eivät voi viedä tilannetajusta jekkujen suhteen. Tässä täytyy ottaa oppia lapsilta. 😀

Lautapelit ovat melkein kuin leikkiä


Katsotaan, miten tavoitteita päin päästään, kun arki ensi viikolla taas alkaa. Ihanaa ja innostavaa uutta vuotta 2023 sinulle! Ja niitä tavoitteita tietenkin! Meillä ammutaan tänään klo 22 raketteja pellolla ja silloinhan voi toivoa jotain lisää. Huomenna siivotaan joulukamat mökiltä ja lähdetään kotia ja arkea kohti. 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...