Siirry pääsisältöön

Joulua metsän siimeksessä

 

Aatonaaton laskuhommissa

Saavuttiin torstai-iltana tänne mökille joulun viettoon. Eihän meidän joulua taida tullakaan missään muualla. Kun poikien kanssa käveltiin kirkkaan tähtitaivaan valossa mummolaan tervehdykselle, mietin kuinka ohikiitäviä hetkiä nämä ovatkaan. Kaiveltiin pimeässä illassa mökin alta pulkat ja laskuvälineet esiin, eikä mikään muu voinut olla tärkeämpää.

Iltamäet

Perjantaina käytiin kahdestaan vielä shoppailukierroksella Ylivieskassa, jonka aikana pojat etsivät, kaatoivat ja koristelivat ikkunansa alle "lammaskuusen", joka oli tänä vuonna näköjään lammaskataja vaihtuvine värivaloineen. 😂 

Poikien oma värikataja

Jouluaattona ja joulupäivänä täällä oli huikeat auringonpaisteet hohtavilla hangilla ja loistavat mahdollisuudet juosta joulusaunasta pulkkamäkeen uikkarisillaan. Täytyy tylsästi todeta, että aikuiset pysyttelivät lämpimässä saunassa. Missähän vaiheessa aikuisista tuleekin näin tylsiä ja palelevia??? Kun huhuiltiin muutakin lähisukua uikkarilaskuihin, ei kyllä ketään tullut.😆




Pojat saivat viimeisestä joulukalenterin luukusta aattoaamuna amerikkalaishenkisen joulujunan, jossa juna kiitää hurjaa vauhtia joulukuusen ympäri huutaen kovassa melussa "Ho-ho-hoo" ja laulaen Jingle Bellsin ensimmäistä säkeistöä yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt tiedän miksi joulujuna oli tarjouksessa. 😁

Joulujunaa kokoamassa aattoaamuna

Tämän vuoden kokeiluna laitettiin riisipuuro hautumaan koko yöksi takkaan. Aamulla puuro oli ruskeaa ja syömäkelvotonta. Oli pakko tehdä puuro uusiksi vähän maltillisemmalla parin tunnin hauduttamisella.😅
Meidän riisipuuro nro 2

Ollaan iloittu syksyn sähkönsäästörupeaman jälkeen jokapäiväisestä puusaunasta ja takkatulesta. Täytyypä kokeilla hauduttaa vielä joku päivä jotain karjalanpaistia tai kiusausta takan uunissa. Kolmen kilon kinkku on lähes "taputeltu" jo nyt tapaninpäivänä. 😅
Mummon aito joulukuusi

Aaton aamufiilistelyjen, aamulaskujen, joulusaunan, hautausmaareissun ja jouluaterian jälkeen siirryttiin mummolaan joulupukkihommiin. Mummolaan kokoontui taas mummon ja meidän lisäksi kaikki kolme siskoani perheineen viettämään perinteistä joulua. 





Jouluaaton iltana käveltiin isoa puuahkiota vetäen mökille ja legohommat käynnistyivät keskellä yötä jatkuen heti aamulla. Joulupäivänä pojat kisailivat isojen serkkujensa kanssa pulkalla seisten laskien. 😅 Siinäpä tasapainoharjoitus meille vähän varttuneimmillekin. 


K:n vanhemmat vierailivat meillä joulukylässä ja illalla suunnattiin taas kohti mummolaa. Kuudelta alkoi perinteiset jouluillan ulkosählyt, jotka vaihtuivat osin jalkapalloon tänä vuonna. Kun lapset, nuoret ja isät pelaavat, päästään siskojen kanssa hetkeksi aikuisseurassa maistelemaan joulujuomia ja parantamaan maailmaa.😊 
Jouluillan jalkapallo-ottelu

Tänä vuonna lämpeni myös Sepon tunnelmallinen grillikatos, josta päätyi vahingossa tulinen chorizo-makkara mummon suuhun, mitä perheen pienimmät tulivat raportoimaan jopa tynnyrisaunaan. 😂 "Oli kyllä ihan kauhiaa makkaraa", oli mummon toteamus seuraavana päivänä. 

Joulupukki toi jalkapallosankarillemme puhallettavan maalin, jota epätoivoisesti ilmapullopumpulla joulupäivänä puhallettiin kasaan. Maali täyttää nyt koko keittiö-olohuoneemme mökillä, mutta onhan se hieno.😀 Kuten poikien serkku totesi, "lasten urheilun eteen pitää vähän uhrautua."😁

Täällä metsän siimeksessä siis ollaan koko viikko vielä joulun vietossa ja minä niistä pari päivää etätyössä makkarityöpisteelläni. Kun nuorempi poikani tiedusteli aattona, mitä haluaisin joululahjaksi, kerroin haluavani yhteistä kivaa aikaa hänen kanssaan. Ihan paras joululahjani oli tikkukirjaimin kirjoitettu ruutupaperi, jossa luvattiin aikaa äitin kanssa 25.12. klo 17-18. Kysyin varovasti, saisiko sitä aikaa muinakin lomapäivinä. Voisi kuulemma onnistua. 😅 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...