Siirry pääsisältöön

Makkaraperunoita ja porrastreenejä

Tällä viikolla olen nähnyt nälkää, kiduttanut laiskoja pakaroitani, monitoroinut jokaista liikettäni ja tehnyt aivan liikaa töitä. Viime sunnuntaina raahauduin painonhallinnan  merkeissä jopa kuntoportaille. Hermot taisivat kestää kokonaista 5 kertaa ylösnousuja.😅
Maanantain painonhallintaluennolla puhuttiin unesta ja tarkastettiin meidän ruokapäiväkirjoja. Syödyn ruoan lisäksi monisteisiin piti kirjata myös tunnetila ennen ruokailua. Kirjoitin sinne nälkä, nälkä, enemmän nälkä ja suden nälkä.🤣 Epäilen, että on täysin paskapuhetta, että joku laihtuisi ilman nälkää ja helposti. Oikeasti olen hämmästynyt kuinka lunkisti kanssapudottajat tämän leikin ottavat. Kaksi kertoi, ettei ole edes käynyt puntarilla.😳 Oman laihdutusmotivaation tueksi tarvitsen päivittäiseksi mittariksi puntarin, mikä on nykyään osa pääeteisemme sisustusta.🤣
Perheen iltaohjelmien aikaan olen yrittänyt suorittaa telkkarin edessä fysioterapeutin polvivaivaan suosittelemia liikkeitä.😅 Ihan tuntuu kuin niistä olisi apua. Kumpaakaan polvea ei ole särkenyt ainakaan viikkoon.😊
Keskiviikkona kävin siskoni kanssa spinningissä ja vesijuoksemassa/-jumppaamassa, vaikka ohjattu vesijuoksu olikin peruttu. Muistettiin yllättävän monta liikettä ja huomattiin, että uimahalliin voi kai mennä ihan vapaaehtoisestikin.😅 Näpäkkä siskoni moitti kuitenkin spinninginvetäjää siitä, että hän lopetti tunnin kesken Lauri Tähkän biisin.🤣 
Torstaina käytiin kokeilemassa kirjastojoogaa. Kirjojen ympärillä istuttiin tuoleissa hengitellen ja venytellen jäykkiä lihaksia.😂 Ei ehkä tehokkain laji, mutta pysyihän tunnin kaukana jääkaapista.
Eilen kävin tunnin kävelylenkillä räntäsateessa. En kestä, jos tänne tulee lumi jo lokakuussa🫣 Eilen kurjasta säästä huolimatta huomasin ekaa kertaa, että kävely oli muuttunut helpoksi. Polveen ei sattunut yhtään ja uudet lenkkarit kulkivat.😅 Liikuntaharrastukseni aktivoiduttua olen saanut myös äänikirjahommaa tehostettua. 52 kirjaa vuodessa.🤩 
Ja sitten ne viikon synnit.🫣 Perjantaina kiireisenä etäpäivänä en ehtinyt kokkailla ruisleipiä kummoisempaa. Juoksin puoli kolmeksi kampaajalle, jonka jälkeen sudennälkäisenä kauppaan, josta ostin perheelleni (ja ennen kaikkea itselleni) Mummon ranskalaisia, Uunilenkin ja chilijuustosnacksejä.🫢 Istuin illan jatkaen töitä koneella, enkä ehtinyt edes lenkille.
Oikeasti elämäni pyörii tällä hetkellä projektien ympärillä sekä töissä että vapaa-ajalla. Just kurkkasin pelokkaana Wilmaan, mitähän velvollisuuksia meiltä on oikein unohtunut.😅 Huomenna on A: n ympäristöopin kokeet, johon pitäisi lukea. Myös puolen vk lukuharkat taitaa olla tekemättä.😅 J:tä pitäisi motivoida lukemaan ruotsin kokeeseen, ja A:n itsenäisyyspäiväjuhlan arvontaan tulisi ilmoittautua. Hyvässä lykyssä poika voisi päästä Säätytalolle Helsinkiin. Ei kuulemma kuulosta hauskalta, mutta jos urheilu-uralla haluaa menestyä, pitäisi tällaista edustamistakin harjoitella.😁
Uima-allas on laitettu talviteloille odottamaan ensi kesää. Toivotaan, että viritykset kestävät tämänkin talven eikä lunta tule kahta metriä.😅 Tänään pitäisi kaivella kai talvivaatteet esille, sen verran kylmää täällä on.🥶
Eilen tehostettiin mummokuulumisten vaihtoa ja napattiin toinen Mummo kyytiin Ylivieskaan Pitsabuffettiin, jonne tuli myös toinen mummo ja pappa. Ja joo, söin siis dietilläni pitsaa niin kuin muutkin🫣. Onneksi täällä mökillä ei ole puntaria.😅 Hula-rengas sentään löytyy ainakin seinäkoristeena takan ja telkkarin välissä.😁
Nyt aamupuuroa pensasmustikoilla ja sitten mummolaan katsomaan josko sieltä löytyisi mummon lisäksi isosiskoni ja Oulun serkkuja. Eikä tietenkään yhtään pullaa lisää vyötärölle.🫢 Mitenkäs siellä päässä on lokakuu lähtenyt käyntiin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...