Tänään jäin miettimään, miksi meidän täytyy elämässä suorittaa niin kovasti? Siskoni kertoi tänään pesseensä kaikki talonsa ikkunat, kierrättäneensä lastensa pieneksi jääneet vaatteet, tehneensä pihan syksyhommat ja hoitaneensa vielä isämme haudankin.😅
Mikä meitä sitten ajaa vaatimaan itseltä koko ajan enemmän? Muistan, kun joskus 20 vuotta sitten törmäsin opinnäytetyötäni tehdessä käsitteeseen itsensä johtaminen. Miten absurdia, että meidän tarvitsee oppia johtamaan itseään. Johdan itseäni pois karkkihyllyiltä lenkkipoluille tai vaikkapa pesemään ne ikkunat.😅 Tai sitten johdan itseni viikonloppuisin ihan tiedostaen pois arjen suorittamisesta katselemaan tuota häikäisevän sinistä taivasta. Ehkä tärkeintä johtamista on lopultakin opetella johtamaan itseään siihen suuntaan, mikä kullekin on paras välittämättä liiaksi, mitä muut tekevät tai ajattelevat.🤔
Kun aloin miettimään omaa lauantain vaatimatonta työlistaani, en kyllä pärjännyt siskolleni mitenkään. Kukkien haku auringonkukkapellolta ja värikkään syksyn ihailu ja kuvaaminen samalla reissulla, ei varmastikaan ole hyödyllistä. No entäpä lautapelin pelaaminen lapsen kanssa tai matematiikan kertolaskujen kertaus tai Vain elämää telkkarista, Otavan etsintää saunan jälkeen mökin terassilla, kylmä siideri ilman päivän raadantaa? 😁
Työkaverini hoitaa tänä viikonloppuna 200 kukkansa varastoinnin talveksi. 😅 Yli 80- vuotias äitini leipoo pakkasen täyteen pullia. Some-kaverini oli juossut 20 kilometrin lenkin🤩 Mietin kuinka vaikeaa täällä suoritusyhteiskunnassa on vain olla. 🤔
Eilen linkkarissa joku psykologi kirjoitti kuinka ihmisten pitäisi yrittää vähemmän. Hän näkee työssään paljon romahtaneita ihmisiä, jotka ovat yrittäneet aivan liikaa, sinnitelleet yksin ja samalla kaivaneet syvän kuopan itselleen, josta eivät enää pääse omin avuin ylös. Useat nuoret naiset ovat niin stressaantuneita työelämässä ja opiskeluissaan, että hakevat eläkettä jo kolmikymppisenä.☹️
Oma arjen tärkeä hyvinvointihetki on lounas. Tälläkin viikolla kävin yksi päivä Kulmassa syömässä bataattisosekeiton, salaattia, tuoretta leipää ja jälkkäriksi teen ja pannarit. Yksin ollessa kuuntelen sen puoli tuntisen hyvää äänikirjaa ja uppoudun siihen.😊 Kotonakin, yritän mennä usein melko ankean kotilounaani kanssa hetkeksi ulos virkistäytymään niin kauan kun pakkanen ja vesisateet pysyvät pois.
Tiistaina olin työpaikkani opiskelijaporukan kanssa kuuntelemassa Teamsissä tuotekehittäjän erikoisammattitutkintooni kuuluvaa infoa opiskelun etenemisestä näin puolivälissä koulutusta. Rehellisyyden nimissä en ole tehnyt koulun eteen juuri mitään muuta kuin pakolliset luennot ja niihin liittyvät tehtävät. Kun piileskelin Teamsissä kamerat ja mikki suljettuna tehden samalla "oikeita töitäni", kouluttaja kaivoi juuri minut esiin kertomaan porukalle edistymisestäni.😂 Jouduin tunnustamaan, että projektini on jäässä, työelämäohjaajani lähtenyt ja että olen vain "käynyt vähän luennoilla".🙊 Koulutusohjelman vastaaja kertoi, että ohjaaja on pakollinen ja olen oikeastaan malliesimerkki heidän opiskelijasta.💩 Tässä vaiheessa viimeistään tajusin, että ohjaajaksi voi valita vaikkapa työpaikkani talonmiehen ja näytöksi kelpaa vaikkapa tekoälyllä kirjoitettu muistio.😅 Muistelin siinä edellisen viikon sairaslomalla tehtyä asiakaspersoonatehtävää, jossa tekoäly piirsi kauniin kuvan ruudulle parissa sekunnissa.😅 Miehelleni kerroin, että jos joku joskus hakee heiltä korvaavuuksia tästä koulutuksesta, älkää missään nimessä suostuko. 🤣
Lenkkeily kipeällä jalalla on edelleen No no, mutta pääsin sentään aloittamaan ohjatun spinningin. Kävin myös kuntosalilla kerran. Syön päivittäin särkylääkkeenä Etoricoxib 90 mg, käytän Halpahallin polvitukea ja aloitin Cartexan- kuurin uudelleen. Näillä yritän taas päästä jotenkin siirtymään asemalta työpaikalle ja takaisin. Tänään pääsin kävelemään hitaasti n. 800m auringonkukkapellolle ja takaisin, mikä on jo paljon parempi kuin edellisinä kuukausina. Ja se kuntopyörän osto kotiin on edelleen toivelistallani.
Äitini veljen vaimo nukkui pois tällä viikolla ja mieli on oleskellut taas ajatuksessa, että elämä on lyhyt ja se kannattaa käyttää kivojen asioiden parissa.🩷 Muistan kun ko. henkilö joskus kauan sitten jo eläkkeellä ollessaan kertoi, että aamuisin vetää aina verhot pois ikkunasta ja jatkaa nukkumista. Varotoimi oli naapureita varten. 😁 Muistan myös kun hän oli kummitätini kanssa katsastamassa äitini luona meidän vastasyntynyttä esikoispoikaa, ja selittelin hänelle kuinka pitää opettaa pikkupoikaa nukkumaan heräilemättä, istumaan, kävelemään ja ties mitä.😅 L sanoi, että vauva tulee opettamaan meitä. Miten oikeassa hän olikaan.💓
Ensi viikon suorituslistallani on ainakin poikamme saatto jalkapalloleirille Ouluun ja siskoni perheen luo. Muuten yritän imeä vielä jokaisen valosäteen sieluuni ennen talven tuloa ja selviytyä työtehtävistäni priimasti - ja muuten tehdä, mitä huvittaa. Tänään muuten kuuntelin Jari Sarasvuon podcastia ja hän sanoi, että mitä jos laskisi joskus vähän rimaa ja elämä voisi näin muuttua paremmaksi. En siis lopultakaan tiedä onko suorittaminen hyväksi vai huonoksi, mutta jos itse johtaa itseään, saa ehkä palkankin suoritustensa mukaisesti.😂
Kommentit
Lähetä kommentti