Tänään mietittiin, miten ihmeessä onnistuttaisiin järjestämään perheen kuopuksen jalkapallotreeneihin kuskaukset syksyllä jos kaveri siirtyy toiseen seuraan. Meillä on yksi auto ja kummankin työt siellä missä ne treenitkin olisivat. 45 kilometrin päässä. K heitti tähän, että "pitääkö muuttaa samaan paikkaan?" Oikeastaan en ole edes ajatellut ikinä muuttavani sinne lähimpään työkaupunkiin. Jos jonnekin haluaisin lähteä täältä niin jonnekin isoon kaupunkiin. Missä olisi aidosti palveluja, kulttuuria, työpaikkoja, ihmisiä ja elämää. Mutta hei, onhan se yksi mahdollisuus. Mitä meillä oikeastaan täällä on? Mikä meidät sitoo tänne?
1. Omakotitalo muuttotappioalueella
Ehkäpä saataisiin meidän talo jollakin aikataululla kaupaksi, jos laskettaisiin hintaa tarpeeksi alas, mutta onko mitään järkeä muuttaa 3 vuoden jälkeen. Osa entisistä muuttokamoista lepää vielä koskemattomina meidän lämpimässä varastossa odottamassa vuorotteluvapaata (joka jo peruttiin hallituksen toimesta), työttömyyttä (joka lamauttaisi ehkäpä niin, että laatikot jäisivät edelleen tyhjentämättä) tai sitten eläkettä, johon taitaa olla vielä pitkä matka. 😅
Kun käytiin äsken poikien kanssa keskustelua tästä hienosta merenrantatalosta, kumpikin tuumi että eivät lähde kyllä minnekään. Täällä on kuulemma paras. 😀 Täytyy siis varmasti huomennakin herätä 5.45 ja raahautua silmät ristissä juna-asemalle. Ja ehkäpä pysytään vanhassa jalkapalloseurassakin siihen asti, kun edes jonkinlainen harrastusporukka sen ympärille saadaan kasaan. Ja omat merenrantamaisemat täytyy lykätä vielä jonnekin. Lapseni paras kaveri tuumasi eilen kylläkin rikastuvansa tulevaisuudessa ostamalla ässäarpoja ja räppäämällä. Pitäisiköhän itsekin kokeilla niitä? 😅
Kommentit
Lähetä kommentti