Siirry pääsisältöön

Uusi koulu ja uudet jutut - Täällä saa lomaa sorsametsälle

 


Meidän kouluarki uudessa koulussa alkoi tutustumiskäynnillä. Miten mukava olikaan tavata poikien opettajat jo etukäteen ja kierrellä paikat läpi. Lämmin fiilis koulusta välittyi jo keväällä, kun kyselin koulun rehtorilta mahtuuko tänne kouluun. Hän viestitteli, kuinka mukavaa on, että muutatte tänne ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi😊 Nyt sama jatkui. Tuntui kivalta, että pojat eivät ole vain oppilasnumero 264 ja 598 vaan uusia kuntalaisia, jotka otetaan ilolla vastaan. Vanhempi poika liitettiin heti mukaan luokkansa whatsapp-ryhmään ja opettaja kyseli erikseen ensimmäisen koulupäivän jälkeen tunnelmia. Nuorempi taas vaikuttaa ensimmäistä kertaa kiinnostuneen oppimisesta. Toivottavasti pojat löytävät jossain vaiheessa kavereita myös koulun ulkopuolelle ja saadaan enemmän Xboxin ulkopuolista elämää. 


On ollut jännä seurata kulttuurieroja lasten harrastusten suhteen. Pojat eivät ole koskaan pelanneet pesäpalloa ja nyt yhtäkkiä sitä taitaa tehdä puolet koululuokista. Myös opettajat viihtyvät ahkerasti pesäpallokenttien vierellä, joten vanhemman poikani toive siitä, että "kunhan ei pesäpalloa", tuskin toteutuu, joten pakko varmaankin hommata maila ja alkaa harjoitella mailalla huitomista, niin kuin poikani peliä kuvailivat😀 Välituntien ilo on myös "kyyhkysen ammunta". Tässä ilmeisesti ammutaan frisbeellä "kyyhkysiä". Ja toisen pojan luokkatoveri oli saanut perjantain vapaaksi sorsametsää varten.😮 


Kaupungilta tuli tällä viikolla tervetulo-paketti kotiin. Saatiin pieni Kannus-tarjotin ja pellava-pyyhe. Olipa sekin mukava yllätys, kiitos! Kirjeessä kerrotaan, että "olemme iloisia, että olet valinnut pienen kaupunkimme kotipaikaksesi". Jotenkin on edelleen vaikea uskoa olevansa "kannuslainen". Ehkä sopeutumisprosessi on kesken itse kultakin.😁 Äsken kuulin, kun nuorempi poikamme jutteli Vantaan kaverinsa kanssa tulevansa ensi kesänä Vantaalle. Kertoi, että "asutaan sekä Kannuksessa että Vantaalla". Olen ymmärtänyt, että monipaikkaisuus on nykyajan trendi, mutta koska koulu- ja terveyspalvelut ajavat meidät yhden kunnan asukkaiksi, lapsiperheen on mahdotonta asua monipaikkaisesti. Joten ensi kesänä siis Vantaalle, jos poikaamme on uskominen ja toivottavasti sitäkin ennen piipahtamaan.😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...