Siirry pääsisältöön

Uusi koulu ja uudet jutut - Täällä saa lomaa sorsametsälle

 


Meidän kouluarki uudessa koulussa alkoi tutustumiskäynnillä. Miten mukava olikaan tavata poikien opettajat jo etukäteen ja kierrellä paikat läpi. Lämmin fiilis koulusta välittyi jo keväällä, kun kyselin koulun rehtorilta mahtuuko tänne kouluun. Hän viestitteli, kuinka mukavaa on, että muutatte tänne ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi😊 Nyt sama jatkui. Tuntui kivalta, että pojat eivät ole vain oppilasnumero 264 ja 598 vaan uusia kuntalaisia, jotka otetaan ilolla vastaan. Vanhempi poika liitettiin heti mukaan luokkansa whatsapp-ryhmään ja opettaja kyseli erikseen ensimmäisen koulupäivän jälkeen tunnelmia. Nuorempi taas vaikuttaa ensimmäistä kertaa kiinnostuneen oppimisesta. Toivottavasti pojat löytävät jossain vaiheessa kavereita myös koulun ulkopuolelle ja saadaan enemmän Xboxin ulkopuolista elämää. 


On ollut jännä seurata kulttuurieroja lasten harrastusten suhteen. Pojat eivät ole koskaan pelanneet pesäpalloa ja nyt yhtäkkiä sitä taitaa tehdä puolet koululuokista. Myös opettajat viihtyvät ahkerasti pesäpallokenttien vierellä, joten vanhemman poikani toive siitä, että "kunhan ei pesäpalloa", tuskin toteutuu, joten pakko varmaankin hommata maila ja alkaa harjoitella mailalla huitomista, niin kuin poikani peliä kuvailivat😀 Välituntien ilo on myös "kyyhkysen ammunta". Tässä ilmeisesti ammutaan frisbeellä "kyyhkysiä". Ja toisen pojan luokkatoveri oli saanut perjantain vapaaksi sorsametsää varten.😮 


Kaupungilta tuli tällä viikolla tervetulo-paketti kotiin. Saatiin pieni Kannus-tarjotin ja pellava-pyyhe. Olipa sekin mukava yllätys, kiitos! Kirjeessä kerrotaan, että "olemme iloisia, että olet valinnut pienen kaupunkimme kotipaikaksesi". Jotenkin on edelleen vaikea uskoa olevansa "kannuslainen". Ehkä sopeutumisprosessi on kesken itse kultakin.😁 Äsken kuulin, kun nuorempi poikamme jutteli Vantaan kaverinsa kanssa tulevansa ensi kesänä Vantaalle. Kertoi, että "asutaan sekä Kannuksessa että Vantaalla". Olen ymmärtänyt, että monipaikkaisuus on nykyajan trendi, mutta koska koulu- ja terveyspalvelut ajavat meidät yhden kunnan asukkaiksi, lapsiperheen on mahdotonta asua monipaikkaisesti. Joten ensi kesänä siis Vantaalle, jos poikaamme on uskominen ja toivottavasti sitäkin ennen piipahtamaan.😊

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »