Siirry pääsisältöön

Kumpi tuntuu kotoisammalta, pääkaupunkiseutu vai Kannus?

 

Kävin ensimmäisellä työreissulla Helsingissä sitten kolmeen kuukauteen. Väki oli selvästi alkanut palautua pitkän hiljaiskoronaelon jälkeen kaupunkiin. Oli ihana nähdä ripaus sitä Helsinkiä, josta olen aina tykännyt: iloa, vilinää ja tekemisen meininkiä. Sai taas kävellä huoletta katuja nopeasti ketään erikseen katsomatta ja sai olla varma, että ratikkaan tai bussiin hypätessään, sieltä myös pääsi takaisinkin.😀

Aamujuna Kannuksesta on ihan parasta. Auringon noustessa ja muun talon nukkuessa pääsin hiippailemaan ulos ja asemalle kävellen. Tänä aamuna meitä lähtijöitä asemalla oli kaksi. Ainoa ikävyys matkalla oli kasvomaski, jonka olisin valmis työntämään jo niin menneisyyteen. 
Oli kyllä erittäin outoa yöpyä hotellissa. Kävin entisessä kodissamme luovuttamassa avaimemme entiselle naapurillemme, joka vuokraa asunnon vähäksi aikaa. Hotelli tuntui paljon kodikkaammalta kuin tyhjyyttään kumisevat seinät.

Osallistuin työyhteisömme ensiapukoulutukseen ja, miten innoissani olin nähdessäni monta työkaveriani pitkästä aikaa livenä. Olipa hauska Marita kokeilla sinuun Heimlichin otetta ja hyvä Miranna, kun huomasit, että pistin adrenaliinit vahingossa omaan peukalooni kynän ollessa väärinpäin🙈 Ja Leena, rakas entinen kämppikseni, jonka kanssa jaettiin vuosien ajan ilot ja surut.💗 Tässä kuvassa kokeillaan työparini Jennin kanssa, miten vauvaa elvytetään oikeaoppisesti ja tuttuun tapaan kuvataan sitä samalla meidän some-kanaviin. 

Kävin vanhassa kotimarketissani Jumbossa ja löysin taas ensimmäistä kertaa 3 kuukauteen suosikki-irtokarkkini samasta K-Citymarketin valikoimasta kuin ennenkin. Kiitos Jumbon maailman paras City market, jota minun on ollut kova ikävä, etkä pettänyt taaskaan👍 Myöhään illalla raahasin töihin ostamiani kuntoiluvälineitä ja omaa hyvinvointiani edistäviä irtokarkkeja Vantaalta Helsinkiin, koska Helsingin keskustastahan ei löydy kunnon kauppoja.😅



Syksy oli saapunut Helsinkiinkin ja kesäkukat vaihtuneet syksyisiin. Kävelin parin päivän aikana pääkaupunkiseudulla askelmittarin mukaan 50 000 askelta ja mietin moneen kertaan, miten kotoiselta "isokirkko" vielä tuntuukaan. Rakas HSL kätevine mobiililippuineen ja Forum, Kamppi ja Jumbo. Kuitenkaan tämä "koti" ei tunnu omalta kodilta, jos perhe on toisella puolella Suomea. Siksipä suuntasin perjantain junalla takaisin Kannukseen, ja miten mukava olikaan löytää oma perhe pimeältä asemalta perjantai-iltana ja käveleskellä sieltä sateen kastelemia hiljaisia katuja kohti kotia ja takkatulta. Joku on joskus sanonut, että tarvitaan seitsemän vuotta kotiutuakseen johonkin. Sen jälkeen ihmiset eivät kuulemma yleensä muuta pois. Minun seitsemän vuotta ovat vielä Vantaalla, mutta kolmesta kuukaudesta kasvaa pian vuosi ja vuodesta seitsemän.😊

 


 

 

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 5: Potilas lievästi ylipainoinen

Viikko sitten edellinen lääkäri totesi piikkien, Cartexan-kuurin ja kortisonihoitojen ja fysioterapian olevan turhaa, kirjoitti särkylääkereseptin ja kehoitti yrittämään magneettikuvausta ja leikkausarviota "omalta" lääkäriltä. Kävin tämän viikon maanantaina työterveyslääkärillä. Sain uuden piikin, polvestani vedettiin 10 milliä nestettä ja sain kehoituksen aloittaa Cartexan uudelleen, lähetteen erikoissairaanhoitoon ja 3 päivää sairaslomaa.😞  Hoitokertomukseen oli kirjattu teksti: "lievästi ylipainoinen"😁. Kyllä! Lievästi ylipainoinen ja kohta vähän enemmänkin, jos en keksi jotain konstia päästä liikkeelle. Tällä kertaa otin sairaslapun käteeni ja linkutin odotusaulaan ja työterveyshuollon edustalla olevan kiven päälle ja kirjoitin siellä läppärilläni "sataan" paikkaan, että olen out of office ja tilasin kuljetuksen kotiin mieheltäni, asettauduin sohvalle jalka suorana ja aloin paneutumaan suoratoistotarjontaan, jotka tosin olin jo lopettanut. (Koska jo...
2 kommenttia
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »