Aiemmassa postauksessa kerroinkin, että ilmoittauduin Feminine Yin-joogaan. Nyt kolmen ryhmäkerran jälkeen mietin, onkohan minussa jotain vikaa? Tunneilla tehdään lempeitä venytyksiä, joissa hengitellään syvään ja keho sekä mieli pääsevät rentoutumaan. Tässä ei olekaan mitään ongelmaa paitsi ne ohjaajan tekemät akupistepainannat, joilla hoidetaan maksaa, sydäntä, keuhkoja, sappea, virtsarakkoa. Maanantaina olin kiljua ääneen, kun ohjaaja koski "maksameridiaaniin" (sallitte maalaisilmaisuni😉) minun maatessa meditatiivisessa asennossa vilttini alla hiljaisessa, pimeässä jumppasalissa. Onko maksassani jotain vikaa? Oikeastaan vertaisin tätä vähän pikkulasten rokotuksiin. Ensin heidät otetaan syliin, annetaan lelu käteen, hymyillään ja leikitellään, jonka aikana terveydenhoitaja salaa vetää piikkinsä esiin ja pistää hyväntuulisen lapsen reiteen rokotteen, joka päätyy kiljuntaan. Erikoista on myös tunneille kuuluvat oudot puheet lumpeenkukkien avautumisesta. Ehkä yksinkertaisena toiminnan naisena valitsen seuraavan kerran jotain vähemmän mystistä BodyPumppia tai sisäpyöräilyä😀 Ja sitä ennen raahaan joogamattoni ensi viikollakin avautuvien lumpeenkukkien äärelle😁 Sitkeästi ja "kaikkeen" tottuu.
Parasta tänne muutossa on ehdottomasti ollut siskot, joiden kanssa ollaan kyykätty, pumpattu ja voimisteltu ensimmäistä kertaa ikinä näissä uusissa harrastuksissa. Aloiteltiin siskon kanssa kehonmuokkauksen ja ryhtijumpan lisäksi myös kasvokoulussa. Jännittävintä tässä oli maata kylmän valtuustosalin lattialla kaupungintalolla, ilmeillä ja vedellä omista korvista. Korvat punaisina poljen harrastuksista kotiin. Tämähän on ihan mahtavaa, että täällä voi harrastaa mitä vain näinkin eksoottista. Ehkä jouluun mennessä saan korvat, maksat ja kaksoisleuat kuriin😁
Ihan parasta on ollut myös lenkkeillä maalaismaisemissa. En ikävöi yhtään niitä Vantaan moottoriteiden varsia Kehäkolmosen vieressä. Mahtava syksy, luonto ja raikas ilma!
Kommentit
Lähetä kommentti