Siirry pääsisältöön

Digi, digi, digi - "Pihalla" oleva muuttaja keskellä "digitalisoituvaa" Suomea


Ainut tapa saada täällä tietoa paikallisista asioista ja yrityksistä on sanomalehti ja tutut. Muutama viikko sitten leikkasin äitini Lestinjoki-lehdestä pieniä yritysten ilmoituksia saksilla ja tungin paperilippuset takataskuuni. Ilman näitä lippusia en pääse täällä kampaajalle, jalkahoitoon tai shoppailemaan ilman ryntäämistä kesken päivän kyseiseen yritykseen, koska paikallisilla yrittäjillä ei ole täällä kotisivuja tai sitten sivut ovat niin "kököt", että niistä ei selviä mitään. Tietämättä jää mm. mitä huonekaluja tai lautoja paikallisissa rautakaupoissa ja huonekaluliikkeessä on. Paljon helpompaa olisi tilata isoilta valtakunnallisilta ketjuilta tarvittavat tavarat 24/h, mutta sitähän me ei haluta, koska minä kuten varmasti muutkin haluaisivat kannattaa paikallisia yrityksiä. Täällä pienellä paikkakunnalla on valtavasti ja valittavaksi asti postin automaatteja, mikä varmastikin kertoo kasvaneesta verkko-tilausten määrästä. Joten pliis yrittäjät, kannattaa ottaa asiaksi digimarkkinoinnin kehittäminen!




Tähän tietovajeeseen kyllästyneenä, olen tilannut ensimmäisen sanomalehteni kotiin kannettuna vuosiin. Täytin postilaatikkoomme tulleen mainoksen mustekynällä ja kiikutin oranssiin postin laatikkoon ja KYLLÄ, haluamme jatkossa paikallislehden laatikkoomme. Ensimmäistä numeroa jännityksellä odottaen. Ilokseni olen löytänyt myös paikallisesta lounasravintolasta sanomalehden, josta voi kurkkia paikalliset asiat maukkaan lounaan ohessa. Jatkossa en siis ole uutispimennossa ja tiedän ainakin, mihin numeroon kannattaa soittaa.


Olen viime vuosina kouluttanut järjestömme paikallisyhdistyksiä tekemään kotisivuja. Oma mainospuheeni on ollut aina, että nykyään kaikki ihmiset etsivät tietoa ja palveluita netistä. Ilman kotisivuja yhdistystä ei ole. Onko siis yritystäkään olemassa ilman kotisivuja? Omat koulutettavani ovat olleen pääosin + 60-vuotiaita naisia, jotka heikommillakin digitaidoilla ovat onnistuneet luomaan jonkinlaiset kotisivut tai some-kanavat yhdistyksensä tiedotus-kanavaksi. Minusta olisi aivan ihana lukea niitä tarinoita täälläkin, kuinka "olen kampaaja/hieroja/jalkahoitaja/terapeutti/hammaslääkäri se ja se. Valmistuin vuonna joskus jostain ja intohimonani on tehdä asiakkailleni..? Lopuksi linkki sähköiseen ajanvaraukseen, josta voisi valita helposti itselle sopivimmat ajat.


Tänään kävin viimein paikallisella kampaajalla. Miten ihanaa ja ammattitaitoista palvelua, josta en olisi tiennyt mitään ilman siskoani. Siskoni antoi vinkin jo seuraavaa varauskertaa varten, että varaa se aika heti maksaessa niin ei tarvitse yrittää muistaa soitella. Ehkä kaikkiin muihinkin paikkoihin pitää vain nähdä vaivaa ja mennä kerran sisälle katselemaan ja kyselemään, jonka jälkeen tietää mitä siellä on ja mitä ei ole? Joku päivä minäkin voin hymistellä tietävänä, että sieltä Penaltahan niitä ruohonleikkureita saa😀 Tai sitten saadaan Pena ja hänen yrityksensä joku päivä nettiin täälläkin🙏



Jännittävää oli saada viime viikolla myös kutsu Tikkurilaan seulontaan. Olemme muuttaneet kirjamme jo 3 kuukautta sitten tänne. Kun soittelin Huslabin ajanvaraukseen peruakseni kyseisen ajan, sain kuulla, että tietojen siirtyminen voi kestää kauan. Jotenkin jännittävältä tuntuu, että väestörekisterikeskuksen muuttotiedot menivät heti muutamassa päivässä sähkö- ja netti-operaattoreille, mutta terveydenhuoltoon ei vielä kolmenkaan kuukauden jälkeen😟 Outoa oli myös, kun poikien koulun terveydenhoitaja soitti meille ja pyysi meitä täyttämään poikien laukkuun sujauttaman tietojenpyynti-lomakkeen, joka kirjoitettiin täällä käsin ja laitettiin A:n repussa takaisin koululle, josta opettaja vei kirjekuoren terveydenhoitajalle, joka lähetti sen Vantaalle, josta sitten toivon mukaan Vantaan kouluterveydenhuolto postittaa poikiemme kasvukäyrät tänne. Kätevää😅 En ole vielä jaksanut ajatellakaan, miten täällä järjestetään poikani oikomishoidot ja astma-seurannat tai vaikkapa  oma seulonta, jonka juuri HusLabilta peruin. Epäilemättä tarkoittaa päivien soittelua ruuhkaisiin ajanvaraus- ja neuvontanumeroihin, jonka jälkeen prosessit käynnistyvät lähettelemällä kirjepostissa papereita etelästä tänne pohjoiseen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...