 |
| Tulihan se flunssa meidänkin perheeseen |
Kiitos poikien viikonloppuna alkaneen flunssan, pääsimme tutustumaan uuden asuinpaikkamme korona-käytäntöihin. Epätoivoinen tunne tuli jo maanantai-aamuna, kun yritin soitella Soiten ruuhkaiseen lastenpäivystyksen puhelimeen varatakseni koronatestiaikaa. Kun sain googlettamalla selville, miten täällä varataan aika, järkytyin taas kerran, miten digitaalinen ajanvaraus ei kerta kaikkiaan onnistu täällä seudulla. Aikani kuunneltuani "olet jonossa" -automaattimusiikkia, otin takaisinsoiton, mikä tapahtui parin tunnin päästä ollessani palaverissa, enkä pystynyt vastaamaan. Ehdin yrittää uutta soittoa takaisin iltapäivällä ja takaisinsoittopuhelu tuli puoli viiden aikaan. Itse ajanvaraukseen kului 15 minuuttia ja saatiin ajat seuraavaan aamuun terveyskeskuksen drive in- pisteelle. Tuoreessa muistissa on pääkaupunkiseudun erittäin toimiva koronabotti, jota on viimeisen vuoden aikana käytetty ahkerasti. Koronabotin kautta ajan sai varattua netissä hetkessä haluamaansa pisteeseen samaan päivään ja tuloksetkin kilahtivat yleensä saman päivän iltana kännykkään. Nyt siis neljässä päivässä olemme alkupisteessä ja jumissa kotona odotellen tekstaria, milloin kouluun voisi päästä. Seuraavaa flunssaa odotellessa😭
 |
| A:n karanteenin käsityötaideteos: Miekka Käytännöt sairasloman aikana ovat täällä myös varsin erilaiset. Varsinainen
hämmästys alkoi heti maanantaina wilma- ja whatsapp-pommituksen muodossa
koululta. Vanhemmalle lapselle tuli järjestää tietokone, jotta hän pääsee
sairaana matikan meetiin. Ei saatu meet-linkkiä koskaan toimimaan, koska ei tajuttu, että hänellä pitäisi olla koulun gmail-tili ja poikani
päivysti kuumeisena räkä valuen tietokoneen ja whatsappin äärellä odottaen, mitä hänen
pitää sairaana tehdä. Nuoremman pojan ympäristöopin kirja tehtävineen olisi
pitänyt hakea koululta, hoitaa ja lääkitä sairaita poikia, laittaa heille
ruokia ja ohjata läksyissä ja koulutehtävissä. Ja samaan aikaan tehdä työt ja
hoitaa sovitut palaverit ja koulutukset.  Missattiin myös tiistai-aamun matikan meet, kun neuvoin yöllä tukkoisuuden takia valvonutta poikaani nukkumaan niin pitkään kuin haluaa, enkä huomannut työpisteelläni katsoa whatsappia ja klo 8.30 alkanutta matikan meet-istuntoa, mihin emme toisaalta olisi myöskään päässeet, koska tässäkään vaiheessa emme tajunneet, että tähän meetiin tarvitaan hänen koulun google-tiliä. Mieheni työpäiväni jälkeen yritti pitää meetin korvaavaa matikan oppituntia väsyneelle ja sairaalle pojalle, joka totesi, että "tämä on ainoa asia, mikä täällä on pielessä, täällä ei saa sairastaa rauhassa". Kun väsyneenä ja kiukkuisena poltin poikien kalapuikko + perunamuussi-lounaan uunissa oman palaverini aikana, totesin, että hittovie, poikieni ei tarvitse itseopiskella sairaana. Jos joskus olisin töistä kuumeessa kotona, en todellakaan ilahtuisi, jos pomoni lähettäisi palaverikutsuja ja työtehtäviä pitkin päivää tehtäväksi.  Mutta joo, kamalan stressaava viikko ja hattua tarvitsee nostaa opettajille, jotka parhaansa mukaan pyrkivät pitämään kaikki lapset sekä koulussa että sairastuvilla mukana opetuksessa👍 Itse muistan vain ne lapsuuden leppoisat sairaslomapäivät, kun sai makoilla sängyssä Aku Ankkojen kanssa ja äiti kiikutti mustaherukkamehua hunajan kera sängyn viereen. Kouluun palatessa oli mahdollisuus jäädä koulun jälkeen saamaan tukiopetusta asioihin, joissa oli jäänyt jälkeen. Maailma on muuttunut tässä välissä. |
Kommentit
Lähetä kommentti