Kävin ensimmäisellä työreissulla maallemuuton jälkeen ja kohteena oli Tampere. Miten mahtavaa olikaan kävellä kuulaana syysaamuna juna-asemalle ja hypätä junaan. Aamujunalla ehtii kymmeneksi Tampereelle ja kahdeksitoista Helsinkiin. Pelottavinta tässä kaikessa innostuksessa oli ehkä se, että meitä oli asemalla aamujunalle lähdössä vain 3 ihmistä. Ethän VR lakkauta näitä junavuoroja ikinä? Oma työni pääkaupunkiseudulla mahdollistuu käytännössä vain kätevien junamatkojen avulla. Jos junat lakkaavat pysähtymästä maaseudulla, etätyön yleistymistä tuskin on odotettavissa.
Tämä maaseutu-kokeilu on oikeastaan kokeilu, voiko elämässä saada sen mitä haluaa? Voinko saada samaan aikaan maaseudun ja kaupunkielämän parhaat puolet? Lähdin kaupungista karkuun saasteita, kiirettä, melua, ruuhkia ja tilanahtautta ja sain tilalle hiljaisuutta, rauhallista elämänmenoa, tilaa, puhdasta ilmaa ja luontoa. Aiemmin tein "trippejä" maalle ja nyt kaupunkiin. Haluan ikään kuin rusinat pullasta, mutta en välttämättä koko pakettia. Yritän ummistaa täällä silmäni maaseudun alasajolta. En halua nähdä reikiä asfaltissa, lakkautettuja kouluja, asiakaskadosta kärsiviä yrittäjiä, tyhjillään olevia liiketiloja. Haluan ummistaa niiltä hetkeksi silmäni ja ajaa kiiltävässä Tampereen ratikassa. Miten ihana olikaan valita ruokapaikka ja luottaa siihen, että täällä saan halutessani lämmintä kasvisruokaa sekä teekupillisen lounaan jälkeen. Työkaverini todisti onnellista hetkeä teekannun äärellä: "Tulit sitten Tampereelle asti juomaan teetä"😀
Kun iltajuna toi minut takaisin, kävelin läppärini kanssa raikkaassa syysillassa kotiin. Korvillani oli samat vastamelukuulokkeet kuin kaupungissakin. Siellä suodatin meteliä ja täällä hiljaisuutta. Ihan parhautta😊
Kommentit
Lähetä kommentti