Siirry pääsisältöön

Kulttuuria Kannuksessa - Pete Parkkonen ja makkaraa pillimehulla



Olipa mahtavaa päästä harrastamaan ulkoilmakeikkaa omassa uudessa kotikunnassani. Aiemmin viikko sitten oli kolahtanut paikallisen sähköyhtiön Korpelan voiman lehti postilaatikkoon, jonka yleensä olen tottunut heittämään heti roskiin (koska sähköasiat eivät lähtökohtaisesti kiinnosta:-)) Nyt avasin lehden ja siellä oli mainos Pete Parkkosen ilmaiskonsertista sähköyhtiön asiakkaille Kannuksen Lestijoki-areenalla. Minäpä tilasin saman tien meille liput, koska epäilin, että tällaista tilaisuutta ei tällä paikkakunnalla tapahdu usein. Katsottiin poikien kanssa "juustuubista" (anopin nimitys Youtubelle, mikä on ihan mainio) Parkkosen videoita, jotta pojatkin tiesivät kuka kaveri on kyseessä. 

Minä töppönä tyyppinä ajattelin, että hienolta kuulostava Lestijoki-areena on esim. uimahallin liikuntasali ja onneksi tiedustelin siskolta paikkaa etukäteen. Muuten olisin varustanut itseni ja perheeni jollain muilla vaatteilla, kuin toppatakeilla, lämpöalustoilla ja talvihanskoilla. Kyseessähän oli paikallinen pesäpallokenttä😀 Kun saavuttiin paikalle, päästiin nauttimaan ilmaisista lätyistä, makkarasta, kahvista ja pillimehuista. (Kyllä, te aiemmin puoliagressiivisia teepostauksia lukeneet, sitä ei löytynyt myöskään täältä, vaan pillimehuja ja kahvia, mutta nyt ei valiteta:-) 


Tilaisuuden juontajana toimi radiotoimittaja Lauri Salovaara lupsakkaaseen tyyliinsä ja illan aloitti sähköyhtiön oma yhtye Ansan pojat. Tunnin lämmittelyn jälkeen alkoi Pete Parkkosen konsertti, jota päästiin jatkamaan iltahämärässä areenalla. Miten kiva tilaisuus enkä olisi ikinä uskonut, että pääsisin pyörällä perheeni kanssa live-konserttiin täällä💗 Kiitos sähköyhtiöllemme! Älkää kiitos kuitenkaan nostako meidän sähkölaskua! 😀




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...