Viikonloppuna kävin keskustelua siskon miehen syntymäpäivillä maalla asumisesta ja menneistä blogipostauksistani aiheena mm. tee, erikoiskahvit, liha ja soijamaito.😅 Poikien Oulun serkku totesi lakonisesti, että ei olisi niin isoa seteliä, että hän muuttaisi tänne. Unohdetaanpa nyt ne teeongelmat ja siirrytään positiivisempiin aiheisiin. Miten vähemmilläkin seteleillä voi ja kannattaa muuttaa kotiseudulle takaisin.😃 Tässäpä meidän kokemuksia.
1. Rakkaat ihmiset, äidit, isät, mummot, siskot, veljet, serkut, kummit, tädit, sedät ym.
Onhan se mahtavaa, kun lähellä on ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut jo uhmaikäisestä ja joille ei tarvitse selitellä mitään. Kun asuttiin kaukana, sain aina huolesta suunniltaan miettiä, miten suvun vanhimmat voivat ja kärvistellä kaikkien sukujuhlien aikana, mitkä meiltä jäivät väliin. Erityisen surullista oli elää etänä 500 km:n päässä isäni viimeisiä hetkiä, kun koko muu lähisuku oli siellä sairaalasängyn vieressä jättämässä hyvästejä. Nyt asun parinsadan metrin päässä tuosta sängystä, mutta isää ei ole enää.
 |
| Hautausmaareissulla toivottamassa hyvää pyhäinpäivää isälle ja tädeille |
2. Puhdas ilma
Jokainen arkiaamu saattelen kouluun lähteviä lapsiani pihalla vetäen henkeen raikasta ja puhdasta ilmaa, mistä kaupungissa voi vain haaveilla. Vantaalla asuessa putsattiin ilmanvaihtosuodatinta kuukauden välein ja löydettiin siitä aina vankka musta pölykerros. Lentokentän laidalta löytämämme luonnonvadelmat olivat varmastikin täynnä kerosiinia, eikä moottoritien vierellä pyöräilyn pakokaasukertymää keuhkoihin uskaltanut edes ajatella. Täkkejä ulos tuulettumaan viedessä mietin monta kertaa, että tulevatko ne takaisin pölyisimpinä kuin sinne viedessä.
3. Halvemmat neliöt ja elintila
Täällä saa puolet vähemmällä rahalla puolet enemmän neliöitä. Elämänlaatu on kohentunut huomattavasti, kun vaihtoi 100 neliön ahtaat neliöt 200 neliöön. Entisestä asunnosta löytyi vain yksi kohta talosta, jossa pystyi pyörittämään hularengasta. Nyt on enemmän vaihtoehtoja.😃 Myöskään piha ei ole postimerkin kokoinen. Palloa voi potkia vähän huolettomammin.
 |
| Tilaa potkia palloa pihalla |
4. Laadukkaampi opetus ja koulut
Pojat ovat jo parissa kuukaudessa oppineet varmasti enemmän kuin koko viime vuosien aikana. En ole täysin vakuuttunut isojen kaupunkien 1000 hengen kouluista. Ylitäysiin luokkahuoneisiin on tungettu erityistukea tarvitsevat oppilaat, kielitaidottomat maahanmuuttajat ja ns. normioppilaat. Olematon ilmastointi, sisäilmaongelmat, korviasärkevä melu ja henkilöstön saatavuusongelma eivät tilannetta paranna.
5. Tähtitaivas
Olen kaivannut tähtitaivasta kaikki nämä kaupunkivuodet. Selkeä pakkanen ja kuulas taivas ilman valosaastetta😍
6. Ruuhkattomuus
Ei jonoja ja odotteluja missään. On elämisen laatua esimerkiksi uimahallilla, että et jonota ensin lipunostoon ja sitten yritä tunkea samaan aikaan 50 muun sekaan, jonottaa suihkua ja reisi reittä vasten istua lauteilla ja lopulta selvitä uintiradalle vihaisten uintikavereiden kanssa samaa tahtia ja oikeaan aikaan kääntyen.
7. Ei vihaisia ihmisiä
Ehkä sanonta maalaisten leppoisuudesta pitää paikkansa. Kaupungissa asuessa sai vähän väliä kuulla "palautetta" vihaisilta ihmisiltä milloin jalkakäytävällä väärässä paikassa kävelystä, pyörätielle vahingossa astumisesta, liukuportaissa vasemmalla puolella törttöilystä, piha-alueelta oikaisusta, lasten äänistä, jonotuskäytännöistä, 2 metrin koronaväleistä, koirien kakka-asioista jne. Täällä en ole kuullut vielä kenenkään julkisesti antavan tällaista "palautetta" kenellekään.
8. Auki olevat pyörät
Täällä pyöriä ei pidetä lukossa. Kaupungissa pyörät varastetaan, vaikka ne olisivat lukossa, pyörävarastossa tai kaikkien näkösällä keskellä päivää. Täällä pojille oli ihmetelty, miksi he laittavat pyöränsä lukkoon.
9. Koulun pihaleikit
Mahtava juttu on ollut, että "kylän" lapset kokoontuvat koulun pihalle pelaamaan pihapelejä. Nuorimmaiseni lähtee siis lähes joka ilta jalkapallonsa ja frisbee-välineidensä kanssa koulun pihalle tuntikausiksi pelailemaan sinne tulevien muiden lasten kanssa. Tämä ei vaadi vanhemmilta läsnäoloa, vartioimista, kuskaamista, rahaa, talkoovuoroja eikä mokkapalojen leipomistakaan.
10. Tilaa
Pääkaupunkiseudulla aina jännityksellä odotti mahtuuko sinne, minne ikinä oli menossa. Onko leffaan vielä paikkoja, mahtuuko lastenvaunujen kanssa bussiin, onko lounasravintolassa yhtään tyhjää pöytää, mahdutaanko illalla ilman pöytävarausta syömään, pääseekö haluamaansa jumppaan? Onko yhtään pistokepaikkaa vapaana kahvilassa? Entä millaisen varausnumeron saan haluamaani kirjaston kirjaan, mitä ei siis ole ikinä vapaana hyllyssä. Täällä joka paikkaan pääsee tuosta vain. (Paitsi muuten Ylivieskan S-Pankkiin. Kannuksen pankeista ei ole vielä kokemusta, onkohan niitä vielä? 😁)
 |
| Lounaspaikka Rauhalassa oli hyvin tilaa, kun käytiin äidin ja siskon kanssa siellä syömässä. |
Kommentit
Lähetä kommentti