Kävin parin päivän työreissulla Itä-Suomessa ja sillä aikaa pieni lumikerros oli vallannut uuden kotimme pihan. Viime perjantaina täällä vietettiin myös joulunavajaisia. Nuorempi poikamme oli ihmeissään, miksi joulu pitää avata. Oli pakko selittää, että avajaiset eivät ole uusi paikallinen omituisuus, vaan Vantaalla avajaiset ovat olleet aina niin kaukana ja koko pääkaupunkiseutu täynnä muitakin kivoja tapahtumia, ettei ole tullut käytyä. Täällä tietenkin mennään paikalle, jos joskus jotain tapahtuu.😁 Nyt kylällä on siis iso valokoristeltu joulukuusi ja saatiin mekin virallinen lupa kaivella jouluvaloja esille.
Ennen lapsia lumi näyttäytyi pääkaupunkiseudulla lähinnä bussiliikennettä ja korkokengillä kävelyä vaikeuttavana tekijänä. Valkoinen lumi vaihtui yleensä hetkessä likaiseksi loskalumeksi ja kauniit lumipäivät olivat vähissä. Lasten myötä lunta oppi arvostamaan. Miten paljon onkaan iloittu joululomilla ja talvilomilla mökin pulkkamäestä. Jokainen talvipäivä täällä on tuntunut tärkeältä laskea mäkeä tai kieriä muuten vain lumihangessa. Tuoretta, valkoista lunta on myös naposteltu parempiin suihin niin kuin omassa lapsuudessakin, koska täällä lumi säilyy valkoisena. Jännittävää elää täällä ensimmäinen kokonainen talvi moneenkymmeneen vuoteen. Mehän ei omisteta täällä toistaiseksi edes lumikolaa, ja se onkin meillä hankintalistalla jos lumi tästä vielä lisääntyy. Auto pitäisi saada myös ensimmäistä kertaa koskaan autotalliin, koska meillä sellainenkin nykyään on. Ainoa ongelma on siinä, että sinne ei toistaiseksi mahdu autoa, koska se on täynnä muuton myötä tullutta kierrätysroskaa, jota ei ole saatu vietyä hyötyjäteasemalle, joka täällä päin on auki vain perjantaisin kesken työpäivän kolmen tunnin ajan.😃 Ja pääkaupunkiseudulla valitettiin koko ajan siitä, kuinka Sortti-asema ei ollut auki viikonloppuisin ja porukka kippasi vanhat sohvansa lähimpään metsään. Nyt meillä on oma hyötyjäteasema autotallissa.🙈
Kävin testaamassa työmatkailua muuallakin kuin pääradalla. Pääsin muutaman junanvaihdon kautta Kuopioon. Hauskinta oli päästä käyttämään Ylivieskasta Iisalmeen kulkevaa Kiskobussia. Siellä työnteko onnistui vain ruutuvihkon kanssa, koska korpireittien nettiyhteysmastot taisivat olla vähän hukassa.😁 Jopa jatkuvasti pätkivä kotinettini toimii paremmin. Iisalmen asemalla Helsingin opastetaulu tuntui niin kotoisalta. On edelleenkin vaikea uskoa, että meidän koti ei enää ole siellä. Takaisin tullessa tuntui erittäin oudolta hypätä muutaman pohjoisen kaverin kanssa Pohjoiseen eikä etelään menevään junaan. Ehkä tähän tottumiseen menee vielä vuosi.😀
Mitä lähempänä joulu on, sitä enemmän olen kaivannut lähikauppaani Jumboa. Uusi kotimme on täynnä ikkunoita, joten kaksi jouluverhoa Vantaalta ei riitä mitenkään. Myös muutama jouluvalo entisen kotimme kahdesta puskasta ei riitä mihinkään. Poikien joulutoiveet vaatisivat monta kaupunkireissua, mutta ajanpuutteen vuoksi olen alkanut shoppailemaan netistä. Onhan tämä vähän ankeaa istua tietokoneella aamusta iltaan ja viikkojen päästä raahata postin paketteja yksi kerrallaan kylältä kotiin, mutta parempi sekin, kuin ei joulua ollenkaan.
Perjantaina vietettiin pikkujouluja työympyröissä Itä-Suomessa. Voi olla, että näille verkkosukkahousuille ei ihan heti toista käyttötarkoitusta tule täällä kotipuolessa, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Kaikki uuden kotikuntani kolme baaria on vielä testaamatta.😅
Kommentit
Lähetä kommentti