Siirry pääsisältöön

Pieniä askeleita kotiutumiseen - Sopeudu, sulje silmät, hengitä, älä valita ja keskity muihin asioihin!


Eilen istuin kunnantalolla taas kerran villasukat jalassa ringissä ja hetken tunsin olevani kuin kotonani. Kaikki on alkanut vaikuttaa pikku hiljaa normaalilta. Hakkasin piikkipallolla kehoani ja etsin samalla ohjaajan mukaan oman kehoni rajoja. Päivällä kävin lounaalle mennessäni napsauttamassa ensin vedenkeittimen päälle ja pääsin juomaan teetä ilman mielipahaa tai kateellisuutta kahvinjuojia kohtaan, jotka saavat vip-kohtelua kahden kannun voimin. Keskiviikko-iltana vedin kuuliaisesti heijastinvyön päälleni ja lähdin iltalenkille sysimustaan iltaan valittamatta katulamppujen puutteesta. Tänään aloitin viikonloppua seisten lasten kanssa Lyylin grillin jonossa määrättömän ajan kilpailematta viereisen autokaistan kanssa. Olen alkanut myös nukkumaan yöni pääsääntöisesti junien tärinästä huolimatta (tai en ainakaan herää juniin viittä kertaa yössä) ja helisevät lasiesineet on siivottu pois yläkerrasta jo aikaa sitten. 




Myös muut kodin "pikku" ongelmat ovat unohtuneet. Olen unohtanut entisen, rakkaan induktio-lieteni ja tyytynyt antiikkiseen hellaan, jossa kiehuvat perunat saa hitaammin kuin Lyylin grillin ranskalaiset😁 Pojat ovat tottuneet jäähilemaitoon. Ilmeisesti jääkaapin termostaatti on jotenkin sökönä?😒 Keittiön ruututapettia ei näe marraskuun pimeydessä (Odottaa päällemaalausta tai uutta tapetointia) ja työhuoneen kompassi-tapetin saa peitettyä Teamsin taustakuvilla. Myös olohuoneen hirviölamppu on palvellut tarkoituksenmukaisesti, eikä sitä edes näe, jos ei satu vilkaisemaan kattoon. Vielä heinäkuussahan olin moukaroimassa sitäkin vasaralla pirstaleeksi.😅


Nimeä meillä ei ole ovessa vieläkään ja tuparitkin odottavat eteisen naulakkoa, mihin vieraat saisivat takkinsa ripustettua. Nimikyltin, naulakon, induktiokeittotason- ja uunin, kylmäkalusteiden ja tapettimaalien sijaan hankin A:n frisbee-kiekkoihin induktiovalot, jotka loistavat pimeässä. Kyllä nyt kelpaa heitellä kiekkoja pusikoihin. Itse valoista innostuneena petyin, kun A lähti kouluun kiekkojensa kanssa ja yritti saada veitsellä irti valoja, koska kenelläkään muulla täällä ei sellaisia kuulemma ole.😂

Odoteltiin perhepäivällistä gillillä perjantaina😊 


Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...
2 kommenttia
Lue lisää »