Kun tällainen kysymys ilmestyi puhelimeni näytölle jouduin paniikkiin. Mielikuvissani näin jonkun naapurin aikamiespojan stalkkaavan minua ikkunanverhojensa takaa.😅 Fonecta kertoi tyypin nimen ja whatsappin profiilikuvasta erottui n. 60-vuotias maalaisisäntä. Googlettamalla löysin hänen tulotietonsa ja hätäviesti siskolleni loput. Vastasin kohteliaasti, että en ole ja huomautin, että hänellä varmastikin on väärä numero. Hän jatkoi viestejään kysymällä olenko lomittaja. "No en ole", ja viestitin toiseen kertaan, että olen väärä henkilö/numero, jolloin hän luovutti ja pahoitteli viestejään. Jäin kuitenkin miettimään kuinka vaikeaa täällä maalla todennäköisesti on löytää kumppania. Ainakaan vaihtoehtoja ei ole monia.😕
Vanhemman poikani opettaja kysyi tällä viikolla oppilailtaan haluaisivatko he asua mieluummin metsän keskellä vai Helsingissä, kolmea kaupunkikättä lukuunottamatta kaikki valitsivat metsän. Nopealla surffailulla löytää nopeasti dataa nuorten halukkuudesta muuttaa maaseudulta pois. Jo 15-16 -vuotiaat "pakotetaan" valitsemaan merkittäviä tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Menenkö lukioon, lähdenkö ammattiopintoihin vai menenkö tehtaaseen tai maatalouteen töihin? Mitkä ovat kenenkin tavoitteet, voiko elämäänsä rakentaa tänne?
Siinä missä etelässä keskusteltiin, minkä lukion nuori valitsee, täällä lukioon meno etenkin poikien kohdalla tuntuu olevan harvinaista. Miksi nuoret miehet ovat jo 9 peruskouluvuoden jälkeen niin kyllästyneitä kouluun, että jopa teurastamon työ tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta? Luojan kiitos meillä on nykyään oppivelvollisuus toisen asteen koulutuksen hankkimiseen, koska muuten koulupudonneita olisi vieläkin enemmän. Pääsin muutama päivä sitten käymään tästäkin poikieni kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. En ole tainnut onnistua vakuuttamaan jälkikasvuani koulutuksen järkevyydestä. "Äiti haluaa meidät yliopistoon, ja sitten pitää vain päivät tuijottaa tietokonetta" - on nuoremman poikani analyysi korkeakoulujen hyödyistä. "Ei täällä kukaan ole käynyt yliopistoa, eikä ne kuitenkaan asu teltassa." Niin. Onkohan Ronaldokaan käynyt korkeakoulua, pitääpä googlettaa.😁
Eilen osallistuttiin paikkakunnan Hyvinvointimessuille ja päästiin kuuntelemaan valmennusgurua Jaakko Alasaarelaa. Olipa jännää istua liikuntahallin lehterillä kuuntelemassa, kuinka mekin pystytään mihin vain, jos osaamme ajatella oikein. Pienempi poikani kuunteli jokaisen sanan 45 minuutin motivointipuheesta ja tietää nyt, että jos illalla viimeisenä kuiskuttelee ääneen pystyvänsä johonkin ja jatkaa sitä heti aamusta, elämä alkaakin muuttumaan parempaan suuntaan.😊
Tiistaina pidettiin jalkapallokauden päättäjäiset uudella tekonurmikentällä. Ihan mahtava fiilis itselle tuli katsellessa näitä innostuneita, iloisia ja vuoden aikana paljon kehittyneitä nuoria poikia ja tyttöjä. Jos kaikkien unelma ei ole tulla jalkapallotähdeksi, voi ainakin pitää porukalla hauskaa. Kiitos huippuvalmentajille näistä elämyksistä ja kannustavista sanoista, jotka kantavat vielä pitkälle elämässä.
Kommentit
Lähetä kommentti