Lisää ääntä ja lisää ääntä sekä vähän yrjöä keittiön lattialla

Tällä viikolla olen yrittänyt kaikenlaista niin töissä, kotona kuin vapaa-ajallakin, eikä kaikki ole mennyt ihan putkeen. Äsken hinkattiin oksennusta keittiön matolta, kun sain terveellisen elämän puuskan ja ostin meille säkillisen herkullisia appelsiineja. Tänä aamuna ideoin äidin ja poikien appelsiinitehtaan, jossa harjoiteltiin käsipuristimella oman appelsiinin työstöä ja herkuttelua hedelmälihalla ja itsepuristetulla mehulla. Vanhempi poikani laattasi appelsiinilihat keittiön matolle ja oli sitä mieltä, että se on pahinta ikinä. Ennemmin alas menee kuulemma jopa koulun porkkanapihvi tai vegemakkara.😮 🟠 

Hedelmälihan irrotusta

Keskiviikkona menttaalini petti. Aloin miettiä, miltä tuntuisikaan olla ihan normaali työntekijä, joka ei yritä muuttaa mitään. Menisin vain töihin ja tekisin asioita, jotka joku toinen on keksinyt. Noudattaisin vain kiltisti ohjeita ilman että yrittäisin uudistaa yhtään mitään. Minulla olisi säännöllinen työ, juoksevat lomat ja edessä häämöttävä kultakello ja eläkejuhlat. En opettelisi yhtään mitään uutta. Voisin vaikka liittyä "änkerökerhoon", joka istuu henkilöstöpalaverien takarivissä pieni hymynkare huulilla vastustaen jokaista uudistusta. Saisin saman palkan, hanskat tipahtaisivat klo 16 tai ehkä jonkun tönäistessä jo vähän aiemminkin. Vapaa-ajalla voisin vaikka opetella ompelemaan pipoja.😏 

Torstaina katselin Sitran Megatrendien julkaisutilaisuutta omalla työpisteelläni. Kun verkkokalvoilleni tuli slaidit, jossa hyvinvoinnin haasteet kasvavat, demokratian kamppailu kovenee, talouden perusta rakoilee, luonnon kantokyky murenee ja kilpailu digivallasta kiihtyy, tuli tulevaisuudesta vähän epätoivoinen olo. Tilaisuuden lopuksi kuitenkin muusikko Antti Autio otti estradin haltuun laulamalla "Mä en usko enää, että meitä pelastetaan, vaan ainoa tapa uskoa on omaan voimaan," Biisin sanoma oli, että tarvitaan vaan uusia tapoja uskoa, ja että valo lisää valoa ja että kannattaa lisätä ääntä. Kiitos Antti ja Sitra tästä! Aion seuraavassa Teams-sessiossani vääntää äänet täysille ja soittaa biisin meidän koko sote-jengille. 😁

Eilen käytiin mökillä lämmittämässä saunaa ja katselemassa vielä hetken joulutunnelmaa kuusineen. Miten mukava oli istua koko perheellä vaatteet päällä saunassa (muualla vain peruslämpö) odottelemassa sen lämpenemistä ja kuuntelemassa puiden räiskyntää kiukaassa. Miten kaukana sieltä saunasta onkaan hyvinvointikriisit ja ilmastokriisit.😊 

Tällä viikolla sain raahattua itseni yhden kerran kuntosalille ja yhden kerran pilatekseen siskoni kanssa. Ja yhden kerran A:n jalkapallotreeneihin Pemppeliin. Pitkästä aikaa potkiskelin meidän autotalli-salissa, joka vuosi sitten valjastettiin liikuntakäyttöön. Nurkkiin oli kertynyt täkkejä, tyynyjä, sukkia, treenikenkiä, huppareita, kokispulloja, vesipulloja ja pillimehupurkkeja eli selvästi koululaisten hyötykäytössä ja auto "makaa" kylmällä pihalla niin kuin ennenkin.😁

Juna-asemalle en edes yritä enää pyörällä, vaan mukava käveleskellä reippaana pimeillä teillä ennen seitsemää. Toisaalta pienenä haavekuvana näen myös ne jossain kaukana olevat tulevat aamut pyörän selässä, kun nurmi tuoksuu, linnut laulavat ja aurinko valaisee koko aamun.😍

Tänään pitäisi vielä väsäillä A:n synttärikutsuja, koulun arviointilomaketta, selvittää poikien rokotustilannetta koululle, ilmoittaa A seurakunnan varkkiskerhoon, maksaa laskuja ja kaikkea tietokonesälää, mitä arjessa ei ikinä ehdi. Mukavaa alkavaa viikkoa!