Siirry pääsisältöön

Ruutuaikoja, kokoustamista, arviointikeskustelua ja karvoja

Meidän kirkonkylällä paistoi aurinko

Tällä viikolla tsempattiin vanhempina, ja määrättiin lapsillemme ruutuaika. Jokainen hyvä vanhempihan tietää, että lasten ruutuaikaa tarvitsee määrätietoisesti rajoittaa tai lapsesta tulee sokea, kuuro, huonoryhtinen ja keskittymiskyvytön sohvalle kyyristynyt vaimeasti urahteleva olio, josta ei ole kuuliaiseksi veronmaksajaksi. No lähdettiin siitä, että tarkistin poikien ja omaa ruutuaikaa kännykästä. Poikien ruutuaika vaihteli 3 tunnista 6 tuntiin päivässä.😮Oma ruutuaika oli vähän maltillisempi, mutta ihan liikaa sekin selailla viikossa 2h 18 minuuttia Facebookia. 

Oma viikkoraportti ruutuajasta

Päätettiin aloittaa heti perjantaista. Jo torstai-iltana lapset tarvitsivat terapeuttia.😕 Ruutuajan vahtiminen oli stressaavaa ja kun itse tulin torstaina kuuden jälkeen töistä ei enää onnistunutkaan pötkähtää sohvalle surffailemaan some-kanaville, vaan piti yrittää keksiä jotain aktiivista perhetekemistä. 😅 Ja mitä ruutu-aikaan lasketaan? Entä jos kuuntelet potkiessasi jalkapalloa musiikkia? Entä jos pelatessasi Xboxia seurustelet samalla kavereiden kanssa whatsappissa? Ja eihän äänikirjojen kuuntelu voi viedä ruutuaikaa? Saati sitten juttelu puhelimessa äidin kanssa? Perjantai-iltana oltiin jo tilanteessa, jossa luvattiin kokeilla tätä vaan väliaikaisesti viikon ajan, jonka jälkeen tehdään mahdollisia korjaavia toimenpiteitä tai vedetään koko ruutuaika viemäristä alas.😁

Kun kuusi viedään pois, pois, pois...

Olen tainnut istua taas koko viikon kokouksissa. Eilen illalla meillä oli myös parin kaverin kanssa "kokous", jonne lähetin Meet-linkin. Tämä on korona-ajan uusia käytäntöjä. Kaverisuhteita voi ylläpitää sopivasti ruudun takana istuen ja viiniä/siideriä kukin kotonaan siemaillen eri puolella Suomea.😁 Mieheni naurahti hämmästyneenä, että "onko teillä kokous? Nimitättekö te sitä kokoukseksi ja sinä teet kokouskutsun ja asialistan?" Vanhempi poikani taas syytti äitiä liiallisesta työnteosta, kun kokoustaa pitää lauantai-iltanakin.😅 Eli ei kun pullot kylmään, luurit korville ja mukava asento työpisteelleni. 😍 Onneksi älypuhelimen ruutuaikalaskuri ei noteeraa tätä. 



Tällä viikolla meidän työyksikkö sai ensimmäisen some-kanavansa.👀 Raahasin porukan tähän miljööseen ja yritin napsia onnistuneita otoksia puhelimellani ensimmäiseen postaukseen. En ole puoleen vuoteen tehnyt mitään somea, mutta tässä sitä taas ollaan. 😁 Hauska päästä ideoimaan kaikkia kivoja juttuja.🙊

Keskiviikkona kävin koululla poikani vanhempainvarttikeskustelussa. Kun olin huolissani poikani lukunopeudesta, opettaja tarjosi keskiviikkoaamujen ylimääräistä 15 minuutin tehotreeniä koululla. Taas kerran aivan mahtavaa pikkupaikkakunnan koululta. 😍 Ammattilaisen yksityistä laatuaikaa, niin että äidin ei tarvitse puoliväkisin pakottaa poikia tarttumaan Lasten uutisiin, jotka tilailin joululahjaksi.😅Toki poikani ei ollut tästä mahtavuudesta ihan samaa mieltä. 😁


Jäin perjantaina kampaajalla istuessani miettimään kaikkien ammattien varjopuolia. Kampaajani kertoi, että hänen rintaliivinsä täyttyvät päivisin asiakkaiden karvoista. 😮 Jos hänen rintaliivinsä pitäisi saada verovähennyksiin niin pitäisikö tietotyöläisten aivokapasiteetin ylityksestä tai kuumenemisesta saada myös jonkinlainen korvaus?  

Tein eilen pullia pitkästä, pitkästä aikaa. Meille oli tulossa vieraita ja jotain tarjottavaa piti keksiä.😋 Tänään omalla "työlistallani" on kutsujen teko A:n kaverisynttäreille ja juhlien suunnittelua muutenkin. Ollaan varattu Tennishalli perjantai-iltapäiväksi ja sinne pitäisi keksiä a) liikunnallisia leikkejä ja b) herkkuja, joita voi syödä levittämättä niitä hallin lattialle. Onneksi Palloliitto lähetti meille vinkkejä ja ohjelmaa jalkapallosynttäreiden järjestämiseen ja samalla mainosviestillä piti tilata 200 eurolla sieltä synttärärilahjoja koko perheelle.🙈 Olipa muuten hyvä, kun googletin mikä ero on Huuhkajilla ja Helmareilla, enkä ostanut Helmareiden tarjouksessa olevaa hupparia lahjaksi meidän jalkapallopojalle. Helmarit onkin siis naisjoukkue.😁 Tässä varsinainen jalkapalloäiti. 🏈





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...