Siirry pääsisältöön

Jos olisin karhu...?

Viikko sitten palattiin mökiltä kaupunkiin ja olisin valmis ryhtymään karhuksi ja käymään talviunille lämpoiseen pesään ja heräämään vasta, kun vesi tippuu räystäistä ja kevätaurinko paistaa taivaalla. Kateellisena katselen makuuhuoneemme isoa nallea kuinka rennolta hänen elämänsä aina näyttääkin, eikä lumipyrystä ole mitään haittaa. 

Saisko kavereita? Täällä nukutaan

Latasin maanantaina puhelimeeni Yazio-sovelluksen ja merkkasin maanantain syömiseni. Jo alkuillasta tavoitekalorini 1600 oli syöty 45 minuutin kuntosalikäynnistä huolimatta, enkä pystynyt lisäämään edes kahta keittion pöydältä naappaamaani piparkakkua sinne enää.😕Yritys kalorien laskemiseen katosi viimeistään tiistaina, kun kävimme työkavereiden kanssa syömässä lounaalla aasialaisen buffettin jälkiruokajäätelöineen.🙈 

Pilateksen alkua täällä kovasti odotellaan.😀 Torstai-aamuna kumarruin sytyttämään jouluvalot kuuseemme ja onnistuin saamaan samalla noidannuolen tai vastaavan selkääni. Siinä sitten makasin avuttomana lattialla kuusen valossa muun perheen nukkuessa ja mietin, miten ihmeessä pääsen ylös ja työpöytäni ääreen.😕 Onneksi pääsin Burana-laatikon viereen ja viikonloppu onkin sujunut kumartelematta jäykässä seisoma-asennossa särkylääkkeiden voimin. Torstai-illaksi suunnittelemani suursiivous vaati erityisjärjestelyjä. Onneksi olin katsellut keskiviikko-iltana poikieni kanssa televisiosta Supernanny -ohjelmaa. Siinä perheenäiti maksoi viikkorahoja lapsille ylimääräisistä kotitöistä. Niinpä minäkin ideoin ylimääräisen karkkipäivän, joka vaati mattojen ulosvientiä ja kaikkea toimeliaisuutta, mikä tapahtuu alle metrin korkeudessa.😁
Kyykky vai kumarrus? 

Loppiainen vietettiin etsien koko perheellä meille etelän matkaa. Ei kestetä enää tätä jatkuvaa lumisadetta, pimeyttä ja kylmyyttä, mitä täällä maalla on 100x enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Kun pienempi poikani mietti lahjatoivettaan kummisedälleen, hän pohti löytäisikö P-setä jotain tehokasta lumensulattajaa, jotta pääsisi taas potkimaan palloa tekonurmelle. Sitä toivelahjaa sitten odotellessa.👀 

Eilen vietettiin A:n nimppareita ja leivottiin J:n kanssa A:n toiveherkkuja: Runebergintorttuja. Kiertoilmauuni paistoi tortut epätasaisesti, paistohillot valuivat keskeltä minne sattuu, eikä tomusokerikuorrutekaan lusikalla osunut ihan, mihin haluttiin, mutta superhyviä ne oli silti ja sankarille kelpasi. 😋 Ehkä ei kokeilla kuitenkaan näitä seuraaviin myyjäisiin.😁 Vai menisikö kaupaksi?

Joulunaika on ollut ihanaa aikaa perheen kanssa vilttien alla hyvien elokuvien parissa jouluvalojen hämyssä. Torstaina katseltiin Jali ja suklaatehdas, perjantaina Pohjolan satoa ja eilen Peruna. Meillähän on täällä isot pellot, mihin voisi kasvattaa vaikka mitä. Pojat saivat leffoista hyviä vinkkejä niin suklaatehtaan perustamiseen kuin kannabisviljelmien tai maapäärynöiden viljelyyn. 😂 Tosin vesiosuuskunnan mies soitteli tällä viikolla ja aikovat kaivaa meidän mökkimaiden läpi vesi- ja viemäriputket. Kun yskin meidän marjapuskien perään, vesiosuuskunnan tyyppi oli kertonut, että korvaavat tuhoutuvat puskat. Ehkäpä siis saataisiin isommat korvaukset niistä hamppuviljelmistä kuin vadelmista.😁 Niin ja minä ihmettelin niitä työpaikkani huumetestejä. 😅
Hamppuviljelmän sijaintia tarkistellessa

Ensi viikolla pitäisi jaksaa herätä kolmena päivänä ennen kuutta ja tarpoa tuulessa ja pyryssä juna-asemalle ja kaupunkiin. Myös tenavat pitäisi saada viitenä päivänä seitsemältä ylös, kun lomalla nukkuminen aamulla on venähtänyt vähintään kymmeneen. Myös koulureput, kirjat, pipot, hanskat ja koulutodistukset pitäisi löytää jostain. Apua...ehkä tehdään aamukampa talvilomaan ellei ne karhun talviunet mitenkään onnistu.😀 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...