Siirry pääsisältöön

Tulkaa junakuskit takaisin! Älä koskaan, ikinä muutu?

Tällä viikolla olen todellakin istunut bussissa, kun junat eivät kulje minnekään ja työpaikan 3 lähipäivän sääntö pakottaa istumaan päivisin puolitoistatuntia bussissa. Parasta täällä maalla tosin on, että näissä harvoin liikkuvissa busseissakaan ei ole kuin muutama lippalakkinen amis-poika ja pari keski-ikäistä täti-ihmistä, joten ihan rauhassa voi osallistua Teams-palavereihin.😁 Mutta joka tapauksessa junamiehet, voisitteko tulla ensi viikoksi takaisin töihin tai menen konkurssiin ja saan veritulpan istumisesta?😬
Mulla on muuten ongelma: ämpäri. Eilen kävin lounaalla ja sain innokkaalta eduskuntaehdokkaalta ämpärin, johon on liimattu hänen kuva ja ehdokasnumero. En välttämättä taida olla perussuomalaisten vakiäänestäjä, mutta kyllä ämpäri näyttää työhuoneessani kauniilta ja itse asiassa voisin tuunata siitä seisomapöydän. Alunperin ajattelin viedä sen mökille perunahommiin, mutta kokeilempa ensin virittää sen päälle läppärini.🤣 Oikeasti tarvisin toisen ämpärin hiirelle🫣 
Olin viikonloppuna tyttöjen reissulla Tampereella, kun ne junat vielä kulkivat. Olipa mukava nähdä livenä vanhoja AMK-kavereitani monen hiljaisvuoden jälkeen.🤣 Käytiin katsomassa stand uppia, yövyttiin Tornissa, maisteltiin juomia ja shoppailtiin.
Jäin miettimään, muuttuuko ihmiset 20 vuodessa ja pitäisikö? Itse myönnän olevani nykyään niin mukavuudenhaluinen, että en millään jaksa meluisia ja humalaisten nuorten täyttämiä yökerhoja, enkä epämukavia vaatteita tai kenkiä.👯‍♂️👣
Ehkä tässä iässä muuttuu kriittisemmäksi omaa aikaa kohtaan. Jokaisen nopeasti hupenevan tunnin haluaa käyttää merkityksellisesti. 🤔
Mikä on merkityksellistä? Eläkkeelle pian jäävä työkaverini kävi tänään hakemassa työterveydestä oman läskipaperinsa.😁 Samaisen kaverin kanssa istuttiin kohta pannukakkujen, kermavaahtoläjän ja hillon äärellä😋 Siinä kesken työpäivää hän kertoi katuvansa liiallista työntekoaan. Sitä itsekin välillä mietin. Mulle merkityksellistä oli tänään painaa ovi hiljaa kiinni rakkaan perheen jäädessä sinne nukkumaan.❤️ Merkityksellistä oli myös tutustua tänään uuteen työkaveriin, joka muuten on ollut yläasteella samalla luokalla ja tunsi puoli sukuani.❤️ Juttelin A:n opettajan kanssa itseäni huolestuttavasta Allu testistä. Opettaja taputti virtuaalisesti olkapäätäni, ja kertoi lapsen pärjäävän.❤️ 
Ehkä merkitys ja elämän tarkoitus löytyy näistä pienistä kohtaamisista ja tunteesta, että olet läsnä juuri siinä hetkessä.🤔 Tai ehkä se löytyy tuosta vanhemman poikani askartelemasta Pullava-pussista, jota askarreltiin synttärisankariserkulle vietäväksi.😁

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...
Lähetä kommentti
Lue lisää »