Siirry pääsisältöön

Katkennut rauta-aita ja lapsi sairaalaan

 


Tällä viikolla mieltäni jäi raastamaan tieto alakouluikäisen lapsen loukkaantumisesta alikulkutunnelin pyörätiellä törröttävään rautapylvääseen.😢 Lapsen äiti tiedotti vaarallisesta pylväästä paikallisessa FB-ryhmässä. Hänen lapsensa ei ollut alikulun alamäessä pyöräillessään huomannut rauta-aidasta törröttävää palkkia, joka teki syvän haavan hänen jalkaansa ja ambulanssireissun ja pitkän toipumisen tapahtumasta. Tämä postaus synnytti paikallisissa paljon keskustelua. Tiellä törröttävästä pylväästä oli ilmoitettu jo viikko sitten kunnan tekniseen toimeen, mutta palkki käytiin korjaamassa vasta onnettomuuden jälkeen.😬


Tytön äidin viesti poiki pitkän viestiketjun kaikesta muustakin katujen laiminlyönnistä täällä. Joku oli hajoittanut myös autonsa viikonloppuna ajaessaan irronneeseen kaivonkanteen liikenneympyrässä ja peräänkuulutti AVI:lta korvauksia tähän. Yksi keskustelija kertoi valittaneensa AVI:lle kaikesta tienhoidosta tuloksetta. Yhdelle pyöräteistä valittavalle oli lyöty luuri korvaan kunnan teknisestä toimesta. Yksi muualla asuva peräänkuulutti asukkaiden aktiivisuutta. Joku asukas olisi voinut käydä rälläköimässä törröttävän metallikaiteen itse. Niin...Pitääkö kaiken olla aina yhteiskunnan vastuulla? Sen sijaan, että minä uutena kuntalaisena valitan, voisinko lähteä täyttämään kaikkia reikiä teillä vaikkapa omasekoitteisella sementillä? Voisiko teitä itse suolata tai hiekottaa vaikka kotisuolalla ja pihamullalla? Olisiko ok spreijata ikävän näköisiä rakennuksia värikkäämmiksi? Tai vaikkapa tarjota valeterapeutin tai -lääkärin palveluita paikkaamaan palveluvajeita? Niin ja käydä oikeasti ammuskelemassa ne lampaita raatelevat sudet ihan vain omassa hiljaisuudessa. 


Onko tämä sitä hiljaista maaseudun alasajoa, mistä on taidettu puhua mediassa jo vuosikymmeniä? Jos asut kasvukeskusten ulkopuolella, on turha odottaa samantasoisia julkisia palveluita kuin kaupungeissa. Eräs vanhustyön johtaja kuvasi tätä filosofiaa jo vuosikymmen sitten. Jos et muuta sieltä "korvesta" taajamaan, kun toimintakyky alkaa heikkenemään, on ihan turha kuvitella saavansa samantasoiset palvelut kuin kuntakeskuksessa, jonne kotihoidon lonkerot helpommin yltävät. Eli jos haluat 3 vaippaa päivässä, muuta vanhustenkeskuksen läheisyyteen. Jos tyydyt yhteen, jatka asumista korvessa.😕 


Nyt, kun oikein aloin pyörittämään tätä ajatusta, niin mieleeni tulee kuinka maaseudun asukkaat ovat kuin omakotiasujia. Tiedäthän sen sanonnan, että pysy kerrostalossa, jos et osaa vaihtaa suodattimia, puhdistaa räystäitä, tehdä pieniä sähköasennuksia ja putkitöitä ja ylipäätään huoltaa kaikkea jatkuvasti itse. Jos haluat siis nauttia omasta rauhasta, puhtaasta luonnosta ja maaseudusta, saat vastapalvelukseksi aurata ja hoitaa itse tiesi, jakaa postisi ja tehdä hampaisiin paikat YouTuben ohjeilla.😁 


Tästä on tietysti niin helppo vääntää vitsiä ja syyttää kuntapäättäjiä kaikesta. Surullisin ilmentymä tilanteesta lienee tuulimyllyt. Eilen katselin Kärkkäisen sikapäiviltä tullessamme kuinka monta sataa tuulimyllyä välille olikaan pystytetty. Jos aiotaan pärjätä täällä edes jotenkin, on pakko myydä maat firmoille. Tuulessa heiluvilla myllyillä saadaan turvattua edes se yksi tienauraaja ensi vuodellekin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...