Siirry pääsisältöön

Itseohjautuvuus - laiskan pomon ja vanhemmanko idealismia?

Eilen opettaja laittoi viestiä, että nuoremman lapseni läksyt olivat olleet tekemättä ja lapsi jäisi koulun jälkeen tekemään niitä. Kirjoitin whatsapp -viestin takaisin, että Oho, eipä huomattu, kun lapsi hoitaa kouluhommat itsenäisesti. Kun vastausta takaisin ei kuulunut aloin miettiä, onko läksyt oikeasti myös vanhemman läksyjä? Eikö riitä kysymys "onko läksyt tehty?" ja vastaukseksi jonkinlainen äänimerkki, josta voi päätellä että kaikki on kunnossa? Jos vanhempi koko ajan tarkastaa ja huolehtii joka asiasta, milloin lapsi oppii ottamaan vastuun omasta oppimisestaan?
Töissä itsellä on myös kova luotto ihmisten itseohjautuvuuteen. Eilen sain siihenkin kolauksen, kun kuuntelin päivän työntekijöitä. Kehittämistyöstä ei voi millään laatia pesukoneen käyttöohjetta, jota kohta kerrallaan vain noudatetaan. Itselleni raskaan ja takkuisen päivän jälkeen purettiin tilannetta pomon kanssa. Onko niin, että yksinkertaisesti ollaan niin erilaisia? Hauska loppupäätelmä oli pomoltani,  "mitä siitä tulisi, jos kaikki olisi niin kuin me, kuka ne arkiset työt tekisi?🤣 Seuraavan kerran, kun jonkun työhanskat tipahtavat kesken kehittämispäivän aamuyhdeksältä, koska silloin on lakisääteinen kahvitauko, otan naamalleni hymyn ja lähden hengittelemään vaikka ulos vai pitäisikö pistää tupakaksi?😅  Oli ihan pakko kaivaa työnohjausmielessä Book Beatista kirja: Energiavarkaat ympärilläni, jonka avulla saan ehkä pääsiäisen aikana koottua sopivan "työkalupakin" ensi viikoksi.🤣
Tultiin pääsiäisen viettoon mökille. Miten ihana vapaa kerätä vain akkuja ja katsella tulta takassa. 
Tänään on pelailtu lautapelejä ja pelleilty videoiden ja peruukkien parissa. Ja nautittu kevään ekat kaffeet terassilla auringossa. Ehkä tässä kaikessa ei aina ole mitään järkeä. Palju lämpenee tänään ja ehkä riehutaan siellä kattilassa tuntikausia tähtiä tuijotellen.🤩 Just äsken leikittiin Lipunryöstöä mummolassa ja otettiin tiukka skapa Aliasta. "Mitä ihminen ajattelee, kun tipahtaa lentokoneesta, mutta ei kuitenkaan vielä ole kuollut?" Oikea vastaus on tietenkin Toivoa.🤣
Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...
2 kommenttia
Lue lisää »

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...
Lähetä kommentti
Lue lisää »