Nivelrikko osa 8: "Liian hyväkuntoinen Kela-taksiin"

Tiistaina kävin päiväkäynnillä tekonivelkirurgian poliklinikalla Oulussa. En siis ikinä saanut sinne Kela-taksilähetettä täältä 200 kilometrin päästä korvesta. Sairaanhoitaja-työkaverini torppasi aikeen, etteivät he ainakaan kirjoittaisi sitä minulle, joten en sitten lähtenyt edes yrittämään. Aviomieheni heräsi puoli viideltä kanssani, jotta ehtisimme ajoissa kello kahdeksaksi vastaanotolle ja teki etätöitä parkkipaikalla autossa sen 3 tuntia, mitä käyntini suurinpiiretin kesti. Tarjosin tästä hyvästä  Kempeleen Zeppeliinissä takaisintulomatkalla Kiinalaisravintolan lounaan. 😍

OYS:n poliklinikalle menossa

Ensimmäinen asia, minkä opin modernissa sairaalassa oli, että "älä heitä ilmoittautumiskuittiasi roskiin". 😂Ilmoittauduin ensimmäisellä pömpelillä, josta tuli kuittilappunen, jonka kippasin ensimmäiseen avoimeen roskikseen sen jälkeen, kun olin päässyt oikeaan kerrokseen ja odotusaulaan. Kun huomasin potilaita kutsuttavan hoitohuoneisiin pelkällä numerosarjalla, juoksin äkkiä kaivamaan rytistetyn paperilapun sieltä roskiksesta. 🙈 Sama rytistetty numero oli minun henkilöllisyys koko käynnin ajan odottaessani pääsyä niin hoitajalle, kirurgille kuin röntgeniinkin. Vahingosta viisastuneena sama rytistynyt paperinpala on edelleen käsilaukussani, jos sillä pääsee sinne oikeaan leikkaushuoneeseenkin. 😂 Eipä ainakaan henkilöllisyys paljastu missään vaiheessa. Tämähän on vain moderninpi versio Erikoisjoukoista, jossa koulutettavat ovat numeroita ja numerot löytyvät käsivarren hihoista. 😅

Missä on kirurgia?

Olin täyttänyt kirjekuoressa tulleet lomakkeet etukäteen käsin. (Ihan oikeastiko näitä edelleen vuonna 2025 täytetään käsin, minkä jälkeen hoitajat näpyttelevät ne koneelle sairaalassa???) Onko sinulla verenvuototaipumusta, verenpainetautia, syöpää, sydän- ja verisuonitautia, astmaa, muistisairautta, alkoholiongelmaa tms. pari sivua. Siellä poli-käynnillä sitten hoitaja täytti ne samat kysellen vielä uudelleen koneelle. Tehokasta. 😂 Leikkausaikaa en vielä saanut, mutta hoitajan leikkausarvio oli juhannuksen jälkeen kesäkuussa. Olen kuulemma nyt jonossa 2, jonne ei tarvitse jonottaa puolta vuotta kauempaa. Jonossa 3 pääsisin leikkaukseen ehkäpä vuoden päästä. Kannatti siis soitella Kokkolan kirurgille ja vaatia leikkauksen kiirehtimistä. Milloinhan jonosta 4 pääsee operaatioon???

Työmatkalle avattu jäätelökioski

Kirurgi oli mukava tapaus. Polvi leikataan robottiavusteisesti ja tekonivel laitetaan polveen vain toiselle puolelle, koska röntgenkuvien mukaan, toinen puoli on täysin kunnossa. Yritin keksiä kaikki mahdolliset kysymykset kirurgille, kun näen hänet todennäköisesti ainoan kerran tässä. Kirurgi astelee sisään, kun olen huumattuna leikkauspöydällä ja jälkitarkastuksista on kuulemma säästösyistä luovuttu. Ihan parasta oli se, kun kyselin, mitä sitten tehdään, jos tekonivel ei olekaan hyvä tai on jotain ongelmaa. Kuulemma heille voi antaa kirjallista palautetta. 😄 Hän uskoi, että jalasta tulee hyvä, ja pääsen kyykkyyn ja polvilleen maahan jatkossa, eräs kirurgin leikkaama lääkärikaveri on juossut maratonejakin samanlaisella tekonivelellä, joten toivoa on.😊 Uudella nivelellä mennään kuulemma pitkälti eläkkeelle, ja tsekataan sitten laitetaanko uusi vielä. Polvi on kuulemma synnynnäisesti vähän kiero, mikä on aiheuttanut sen kulumisen näin nuorena. Leikkauksella pystytään korjaamaan vain parin vuoden vahinko ja jalka jää siihen synnynnäiseen asentoon, mikä kuluttaa tekoniveltä yhtä lailla.

Töiden jälkeen nauttimassa auringosta ja keväästä

Nyt siis vain odotellaan leikkausaikaa postissa. Vaikea järjestellä töitäkään oikein mitenkään. Lomaa ei varmaankaan kannata varata ollenkaan, jos leikkaus ja sairasloma sattuvat kesään? 

Ihana Erika meidän kisastudiossa

Mitäs muuta tällä viikolla? Euroviisuvoittoa ei tullut eilen. Jaksettiin katsoa Euroviisuja Erikan esitykseen asti, kunnes uni voitti. Oltiin Ylivieska Cupissa turnauksessa. A:n joukkue voitti sarjassaan pronssia ja mitalit tulivat kotiin. Aiemmin päivällä oli myös isompien sarjapeli, jossa J oli edustamassa meidän perhettä pelikentällä ja minä katsomossa sekä huolehtimassa kioskin mokkapaloista. Nyt on kyllä tehoviikon leipomisten suhteen. Ensi viikonloppuna meillä on äidin 85-juhlat, johon olen leipomassa myös loppuviikosta. 😅

A:n rakas joukkue pronssipelin jälkeen

Jalkapallopelit on menneet muuten viikolla niin ja näin. A:n naamaan osui kyynärpää tiistain pelissä Toholammilla ja hammas lähti irti. Keskiviikko-aamuna käytiin tarkistamassa hammaslääkäripäivystyksessä, että oliko kyseessä maitohammas ja mitä tehdään. Onneksi ei ollut pysyvä hammas. Torstain pelissä vääntyi vähän nilkka, mitä paranneltiin jääpusseilla ja kylmägeelillä lauantai-aamuun. Parit keltaiset kortit ja pelikiellot tuli myös muutamille joukkueesta ja niitä juttuja on pureskeltu koko viikko enemmän tai vähemmän. Mietin jo joku päivä, että olisiko pitänyt viedä pojat sittenkin laulukuoroon. 😁

Kotikentällä taisteltiin

Nyt viikonloppuna on ollut ensimmäiset lämpimät päivät. Olipa mukava katsella poikien kesäisiä vesi-ilmapalloleikkejä trampalla tänään. Vähän märkää hommaa ja kumin palasia pitkin pihaa, mutta kesähän kuivaa ja kumit kerää ruohonleikkuri pois. 😉

Tramppa vieläkin meidän suosituin "leikkikalu"

A halusi tänään Frisbeegolffaamaan ja mentiinhän me ainakin osa jengistä. Sopivan rauhallista lönköttelyä, mitä voi tehdä joten kuten rikkinäisellä nivelelläkin ja istua heittoväylien päällä. Äidin frisbeet toki 12-vuotias sai noukkia ojista ja metsiköstä. 😆

Fribaa heittelemässä tänään radalla

Taas tuli mieleen siellä Frisbeegolf-radalla, että on meillä hyvät ja rauhalliset harrastusmahdollisuudet täällä maalla. Mihinkään ei ole jonoa tai ruuhkaa siirtyä nopeasti eteenpäin toisten tieltä niin kuin siellä kaupungissa. Hammashoitolaankin pääsi pyörällä heti miten soitosta ja palvelu oli erinomaista A:n tapaturman jälkeen. 😍

Meidän loistava hammashoitola kävelymatkan päässä

Mukavaa viikon alkua sinnepäin! Toivotaan, että tännekin viikon aikana saataisiin tuomet, kirsikka- ja omenapuut kukkaan. Koivut nyt täällä heränneet eloon. 😍