9 viikkoa tekonivelleikkauksesta - Ennen ja jälkeen -tilanne? Kannattiko leikkaus?

Polven tekonivelleikkauksesta on tänään 9 viikkoa ja 3 päivää. Miten kaikki on mennyt niin kuin omasta mielestäni? Oliko leikkauksessa järkeä, vai olisiko kuitenkin pitänyt pärjätä vielä vanhalla jalalla?

Eilen kaupungin jouluavajaisissa joen rannassa

1. Kipu

Ennen leikkausta söin kipulääkkeeksi Etoricoxib 90 mg kerran päivässä noin kahden vuoden ajan. Ilman sitä en käytännössä pärjännyt päivääkään. Lääkkeen avulla pääsin töihin ja jaksoin noin kilometrin kävellä jalalla. Seisominen jalkojen varassa onnistui ehkäpä puolen tunnin ajan kivun kanssa ja varaten lähinnä terveelle jalalle. 

Tällä hetkellä syön 1-2 Panadol 1000 mg sekä 1-2 Celecoxib STADA 100 mg päivässä. Jaksan kävellä yhtäjaksoisesti n. 4 kilometriä ja seisoskella noin pari tuntia välillä liikkuen. 

Lääkearsenalia

2. Nukkuminen

Tarvitsen edelleen sänkyyn polvien väliin tyynyn. Unet sujuivat ennen leikkausta ja nyt aika lailla samaan tyyliin, nyt kun pystyn taas leikkaushaavan toipuessa kääntyilemään, miten päin vain. Kipu ei herätä. Aiemmin koko vuorokauden vaikuttava Etoricoxib auttoi kipuun öisin. Nyt en tarvitse enää yöksi kipulääkettä.

Ennen leikkausta otettu viimeinen kuva polvesta ilman arpea

3. Sairaslomat töistä

Ennen leikkausta taisin olla nivelrikon takia töistä pois vuosien varrella 2 päivää, kun sain kortisoni- ja hevospiikit polveen, ja idea oli, että en rasittaisi jalkaa toimenpiteen jälkeen yhtään. Leikkauksen jälkeen olin 4 viikkoa pois töistä, nyt täyspäivätöissä jo 5 viikkoa. Ennen leikkausta tein 50 % etänä, nyt 80 %. 

Etätöissä kirjastossa

4. Liikuntaharrasteet

Ennen leikkausta kävin noin kerran viikossa kuntosalilla, kerran spinningissä ja uimassa, kuljin pyörällä asioinnit ja juna-asemalle, vapaaehtoisia lenkkejä kauppa- ja työreissujen lisäksi en tehnyt ainakaan vuoteen ennen leikkausta. Nyt leikkauksen jälkeen olen pyrkinyt joka päivä käymään 1-4 kilometrin kävelylenkillä sekä venyttelemään, polkemaan kuntopyörällä ja tekemään polvien ojennusliikkeitä. Pyöräilemään en ole uskaltautunut vielä, enkä myöskään kuntosalille. Uimassa ja vesijumppaamassa olen käynyt 3 kertaa. Kuntosali olisi tarkoitus aloittaa tammikuussa ja lihaskuntotreenit. 

Iltakävelyllä

5. Normaali elämä

Alkuviikosta olin A:n kanssa Oulussa jalkapalloleirillä, ja huomasin pystyväni hengaamaan kaupungilla, shoppaamassa, elokuvissa ja jouluvaloja katselemassa koko illan. Tämän lisäksi jaksoin vielä myös hotellin uima-altaaseen. Portaiden sijaan, joudun käyttämään kaikkialla hissiä. Ennen leikkausta shoppailu rajoittautui välttämättömään, myös maaliskuun jalkapalloleirillä, täytyi vähän väliä etsiä penkki jostain istumista varten, jotta jaksoi taas jatkaa vähän matkaa. 

A:n kanssa Oulussa alkuviikosta

6. Siivous, kyykistelyt, pelit lattialla

Kyykkyyn en enää pääse tai ainakaan tällä hetkellä. Jos menen lattialle, minulla on täysi työ päästä sieltä käsien ja toisen jalan avulla ylös. Ennen leikkausta pääsin syväkyykkyyn. Polvilleen lattialle en päässyt ennen leikkausta enkä nyt. Siivous esim. sohvien ja sänkyjen alta on tällä hetkellä no no tai kenkien laitto kyykyssä. 

Muutama päivä ennen leikkausta mökillä kyykyt sujuivat

7. Elämänilo

Nyt jalan toipumisesta on toiveita, mitä aiemmin ei ollut. Ehkä ensi kesänä pääsisin vaeltamaan, pitkille lenkeille ja reppureissulle jonnekin ilman, että penkki tarvitsee olla 500 metrin välein. Vuosi sitten polvi oli niin romu, että minkäänlaiset reissut eivät houkutelleet.

Oulussa hengattiin turisteina kaupungilla

7. Maksut

Leikkaus tuli maksamaan 208 euroa julkisella sisältäen 2 yötä osastolla täysihoitoineen. Sitä edeltävä ja jälkeen tehty poliklinikkamaksu oli 67 euroa/käynti. Lääkkeisiin on mennyt ehkä satanen. Fysioterapiakäynnit olen saanut työterveydestä ilmaiseksi ja kepit lainaan terveyskeskuksesta sekä tikkienpoisto maksutta. Täällä päässä erikoissairaanhoidon 2 käyntimaksua sama á 67 euroa käynti. Ja työterveyden kortisoni- ja hevospistokset 0 euroa. Lymfaterapia 3krt on maksanut á 60 euroa. 4 viikon sairasloma töistä meni työnantajan piikiin eli sain normaali palkkaa. Yhteensä koko homma maksoi siis 756 euroa, mikä ei varmastikaan ole kuin murto-osa siitä, mitä homma olisi tullut yksityisellä maksamaan, joten todella kiitollinen tästä täytyy olla. 😊

Leikkauspäivän iltana osastolla

Kaiken kaikkiaan ollaan siis plussan puolella jo nyt, vaikka kaikki leikkauksen hyödyt eivät vielä ole konkretisoituneet. Lääkäri ja fysioterapeutti sanoivat, että enin toipuminen tapahtuu 3 kuukauden aikana, jonka jälkeen toipumista tapahtuu koko vuoden eli käytännössä hyötyjä kannattaisi tarkastella uudelleen vasta syyskuussa 2026. Arpi on edelleen kipeä, enkä ole tosiaankaan päässyt vielä särkylääkkeistä eroon, mutta nykyisen jalan kanssa "pärjäilee". Ensi vuoden matkoja voi suunnitella ja ehkäpä joku päivä täällä kotonakin pystyy tekemään enemmän kuin moneen vuoteen, kun jokaista askelta ei tarvitse miettiä. 

Tällä viikolla olin A:n kanssa hotellilomalla Oulussa su-ti ja vuosilomalla töistä. Jalkapalloleiri kutsui ja meillä oli laatuaikaa käydä siskon perheen luona kylässä, hengata kaupungilla, loikoilla hotellin uima-altaalla, käydä leffassa, syödä ulkona jne. Mikä ihana pysähdys hetkeksi töistä ja koulusta. Hotelli oli tällä kertaa Lapland Hotel ja luksusta oli saada nauttia erinomaisesta aamupalasta ja pöytiin tarjoillusta, haudutetusta teestä. 😍

Eilen pidettiin pikkukaupungin jouluavaiset täällä ja käytiin  nauttimassa poikien kanssa kaupungin tarjoamasta riisipuurosta ja esityksistä joen rannassa. 😍 Kun A halusi  mennä ottamaan selfietä pukin kanssa, mietin vastaavia avajaisia Vantaalla, kun odotetiin joulupukille tunti jonossa. Täällä jono oli 2 perhettä ja kuvaa meitä ennen. 😁 

Joulu lähestyy, ja tänään sain viriteltyä jo muutamat jouluvalot pihalle ja kotiin. Ihan parasta aikaa alkaa valmistelemaan meidän joulua. 😊 Mukavia, talvisia päiviä sinulle!