Viikko työtä takana ja mökillä hankittu Zen-olo on selvästikin mennyttä.😵 Olen listannut työprojektejani ja laittanut niitä järjestykseen. Mikä jatkuu, mikä muuttuu, mikä loppuu. Millä mittarilla mitäkin mitataan? Mikä hyödyttää eniten asiakkaita, entä prosessia? Miten mikäkin resurssoidaan, kuka olisi paras tekemään mitäkin? Jo toisena työpäivänäni itkin Subilla yksin täytetty kanafajita-patonki edessäni ja mietin miten selviän keskellä meidän organisaatiomuutosta koko pitkän tulevan syksyn.
Tällä viikolla koettiin pienimuotoista ahdistusta myös koulurintamalla. Miksi kahden ja puolen kuukauden kesäloma on loppu ja miksi koulua ylipäätään pitää käydä. 😅 Kahden koulupäivän jälkeen kävimme poikien kanssa keskustelua paikallisista käytännöistä koulussa. Matikan läksyjä ei kuulemma tarvitse tehdä, jos kertoo ettei osaa. "Kaikki tekevät näin". Energiajuomat ovat peruskoulujuomaa, ruokatunnilla karataan ostamaan salaa Halpahallista karkkia, poltetaan piilossa sähkötupakkaa tai ainakin vedetään nuuskaa, ehkä kaljaakin viikonloppuisin. Kaverin isä oli sanonut, että seiska on hyvä numero ja opiskelu hukkaan heitettyä aikaa. Hän ei ollut saanut kuulemma edes seiskaa mistään. Niin, kieltämättä vaikea säilyttää täällä opiskelumotivaatiota. K kysyi pojilta haluaako pojat oikeasti tehdä samaa, kuin ko. isä, joka keräilee pihalleen romuja. Seiskan keskiarvolla ei taida päästä täällä muuta kuin lukioon. 🙈
Torstaina istuskelin taas siellä ruskean veden äärellä töiden jälkeen kesän viimeisestä ulkoilmapehmiksestä nauttien. Romu polveni ei kestänyt enää askeltakaan ja olin liian stressaantunut lähteäkseni edes kuntosalille. Mutta siis huippujäätelöt vielä kun kioskit ovat kaupungissa auki ja ulkona tarkenee tuulettaa mieltä.
Tiistaina kipaisin töiden jälkeen pitkän "kuntoiluloman" jälkeen kuntosalille. Siellä ei ollut juuri ketään ja alesta shoppaamani uusi urheilupaita piristi hiukan. Nyt pitäisi löytää motivaatio loppuvuodelle käydä kuntosalilla ja jaksaa raahautua sinne töiden jälkeen.
Ihana viikonloppu takana taas mökillä. On jotenkin meditatiivista ja maadoittavaa seisoa tunteja marjapuskissa paljaan taivaan alla. Jääkaapissa on nyt isot rasiat täynnä vadelmia ja karviaisia välipaloiksi töihin. Ja pensasmustikoitakin meille tulee vähän.
Keväällä ostettiin kokeeksi myös kirsikkatomaatin taimia puutarha-alesta. Mitään odotuksia ei ollut, kun näytti siltä, että taimet kasvavat vain pituutta, mutta yhtäkkiä parin kuukauden kastelun jälkeen meillä onkin läjä kirsikkatomaatteja, joita etäpäivinä napsin terassilta. 😍
Palaan vielä työpaikan priorisointikeskusteluun. Projekteja arvioidessa kysyn jokaiselta projektilta saman kysymyksen; mikä muuttui vai muuttuiko mitään? Ai niin ja olen ostanut 20 uutta henkaria vaatekaappiini ja paikkakunnan ehkä ainut kotisiivooja on tulossa meille arviointikäynnille parin viikon päästä.😍 Kannattaakohan silloin siivota koti valmiiksi vai jättää tulevat työt näkyville??? 😂 Särkevä nivelrikkokeissi ei ole viikossa edennyt mihinkään. Huomenna lupaan ehtiä soittaa taas kerran työterveyteen ja kerjätä kortisonipiikkiä, magneettikuvausta ja tekonivelleikkausta.
Kommentit
Lähetä kommentti