Siirry pääsisältöön

Oletko sinä positiivinen ihminen?


Osallistuin tällä viikolla webinaariin, missä kannustettiin osallistujia olemaan positiivisia ja rohkeita, avaamaan suunsa eri tilanteissa, korjaamaan epäkohdat ja/tai lähtemään tarvittaessa kävelemään ankeasta työpaikasta, jos arvostusta ei saa. 


Jäin miettimään näitä neuvoja. Kukapa meistä ei haluaisi olla rohkea ja positiivinen. Tarttua kaikkiin epäkohtiin maailmassa, eikä vain jäädä valittamaan työpaikan kahvihuoneeseen.  Eräs työystäväni kertoi tällä viikolla saaneensa ruskean kirjekuoren käteensä työsuhteensa isosta muutoksesta. Hän aikoi valittaa joka elimeen. "En aio olla mikään kynnysmatto, joka suostuu mihin tahansa." Samaan aikaan toisaalta ihailin hänen taistelutahtoaan, mutta samaan aikaan pelkäsin, repiikö hän elämänsä samalla rikki. Missä tilanteessa kannattaa olla rohkea ja käydä taisteluun, ja missä taas fiksuutta on lähteä kävelemään?


"Vain asenteensa voi valita" -sanotaan. Miten sitten pysyä positiivisena, kun joka paikasta kuuluu pelkkää huonoa? Yksi päivä tällä viikolla töiden jälkeen kauppakeskuksessa tyyppi halusi keskustella kanssani lähisuhdeväkivallasta ja piirtää poskeeni kynttilän kuvan lähisuhdeväkivallan uhrien kunniaksi. Kaikki kunnia, apu ja surunvalittelut lähisuhdeväkivallan uhreille, mutta en usko, että maailma muuttuu poskeen piirretyllä töherryksillä tai keskustelulla. Toki voisin olla tässäkin vähän positiivisemmalla asenteella. Voisihan se piirros auttaa? Itse näin mielikuvissani sen kynttilätöherryksen vain valuvan hien mukana kuntosalilla, mihin olin menossa😁

Kuuntelin tällä viikolla webinaarissa myös uusista ravitsemussuosituksista enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa. Täytyi ihan postata kuva palkokasvisuosituksesta itseäni fiksummille isosiskoille, että syöttekö te tällaisia.🤭 Pavut, linssit ja herneet eivät kyllä omalle ruokalautaselleni osu ikinä.🫣 Myös työkaverini meuhkasi perjantaina toimiston käytävällä, että kyllä koululaisille täytyy tarjota normaalia ruokaa eikä mitään kasvista. Kuulemma kasviskeitto heitetään jätteisiin samaan aikaan kun nuoret käyvät hakemassa paistopisteiltä maistuvamman "aterian".😮 Itse olen yrittänyt omille lapsille ostaa maitoa energiajuomien sijaan, mutta ilmeisesti sekin on väärin. Kanat, lihat, maidot, voit, kananmunat ym. minimiin ja tilalle ruisleipää margariinilla ja herneillä.🙄 Myös suolaton täysjyväpuuro on ok ja järvestä pyydetty kala. Kaikesta en nyt ihan selvää ottanut, oliko kyse ilmasto/päästö/eläinsuojelu ym. asioista vai pelkästä ravitsemuksesta. Muistan kuinka painonvartioissa nimenomaan suositeltiin vähärasvaista kinkkua leivän päälle.🤔 Eilen mummon iltakahvipöytää katsellessa mietin kyllä, että taidetaan olla ihan toivottomia koko suku.🫣 Myös Kovan päivä ilta -ohjelmassa koomikko heitti suosituksista osuvasti, että mikäänhän ei varsinaisesti muutu. Ainoastaan tavoite karkaa entistäkin savuttamattomammaksi. 😅 Ja oikein kaukaa katsottuna tämä pyramidi näyttää irtokarkeilta😁

Eilen käytiin hakemassa itselle ja mummolle joulukuuset ja saatiinpa viriteltyä jo jouluvalotkin tähän pimeyteen. Kun taikaiskusta alkoi satamaan valkoista lunta ja päästiin mökille fiilistelemään jo tulevaa joulua. 🤩

Voiko positiivisuus olla myös sitä, että kaikesta p...sta huolimatta, voi nähdä linssien ja papujen sijaan edessään ne irtokarkit. Tai kaapissa kiristävien vaatteiden sijaan hommata uudempia, vähän väljempiä ja vähentää samalla kodin peilejä. Kodin sotkujen sijaan viritellä kauniita kynttilöitä ja sammutella valoja. Ja ehkä niiden uutisten sijaan, katsoa telkkarista vaikkapa Frendejä. Ai niin tai lukea sitä peruskouluihin kirjoitettua kohukirjaa, mistä Hesarikin taikoi otsikon. "Kulli on kaunis sana".😁 Hauskaa viikkoa sinulle! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...