Oulun reissua, flunssaa, jouluhommia ja tuleva "proteesi"

Käytiin ma-ti Oulussa juna-/, hotelli-/jalkapalloreissulla. Oli mukava viettää aikaa nuoremman pojan kanssa kaksin, hallilla ja seikkailla Oulun kaupungilla ja paikallisliikenteessä. Nähtiinpä myös siskoa ja hänen kolmea aikuista lastaankin. Lounastettiin kana-pastaa Pannussa. (A kutsui paikkaa "Kannuksi". Ja iltapitsaa Timo-serkun lähipitseriassa ja kotilounasta Niina-serkulla. Kiitos taas meidän hostauksesta! 💖Repussa oli kokonainen talouspaperirulla, jonka sinne lähtiessäni nuhassa heitin ja siitä taisi tulla vain puolet takaisin. 😁 Kylmä Oulun tuuli ja se halli eivät varmastikaan hyvää tehneet flunssalle, mutta nyt viikonloppuna alkaa olla jo melko terve olo. 

A sai hyvää kansainvälistä opetusta ja minä pääsin kuulostelemaan muita futisvanhempia. Joku isä kertoi kuskaavansa poikiaan lähes joka ilta Raahesta Ouluun treeneihin ja peleihin ja olleensa tänä vuonna jo 2 kertaa Saksassa turnauksissa ja Tallinnassa edellisviikonloppuna. Lukiopaikat Seinäjoen urheilulukioon oli jo lähes "varmistettu".😯 Kuulemma sinne on päästävä, jos haikailee jalkapalloammattilaisen urasta ja tehtävä paljon töitä unelman eteen. Koulun on mentävä hyvin ja kaikissa treeneissä käytävä. Kun tämä isä lähti lounaalle hallilta, toinen äiti-vanhempi kertoi, että ko. turhaukset saksassa ja Euroopassa tulevat kustantamaan n. 1800e/reissu. "Niitä ei paljon siivoojan palkalla makseta", vanhempi totesi ja kertoi lapsensa lohduttaneen, että parin vuoden päästä hän voi ostaa vanhemmilleen kaiken, mitä he tarvitsevat. Olivat miettineet myös muuttoa Seinäjoelle urheilulukion perässä, mutta ensin täytyy varmistaa, että 5-luokkalainen lapsi varmasti aikoo mennä lukioon.😅 Ja minä kun olen ajatellut itse olevani kunnianhimoinen vanhempi, mutta omat tavoitteeni liittyy enemmän lukukaudesta toiseen selviämiseen. 😁 Mutta ihan pakko oli silti käydä tsekkaamassa sen lukion nettisivut. Opintojen puolesta näyttää riittävän seiskan keskiarvo, joten ei tämä mikään Ressu varmastikaan ole. Niistä urheilutesteistä selviytyminen onkin sitten toinen juttu...

Pääsin viimein erikoissairaanhoidon kirurgille. Olin valmistautunut taas kerran kävelytesteihin ja polven vääntelyyn ja miettinyt jopa hyviä selityksiä ylipainoon. Valmistautuminen oli turhaa. Ortopedillä oli viimeisin röntgenkuvani tietokoneen ruudulla edessään ja juuri kun pääsin istumaan, hän paukautti ääneen: "Surkeaa, kun noin nuorelle ihmiselle joudutaan laittamaan proteesi."😵

Lääkäri näytti toiselta puolelta täysin kuluneen nivelen tilan. Mitään ei kuulemma ole tehtävissä ja proteesi on välttämätön. Näin amatöörinä sana proteesi tarkoittaa minulle "puu- tai rautajalkaa", ja olin tästä vähintäänkin kauhistunut, kunnes uskalsin kysyä huonosti suomea puhuvalta ortopediltä, onko proteesi yhtä kuin tekonivel. Ja kuulemma on.😁Eli nyt olen tässä "proteesijonossa" Ouluun, eikä kuulemma piikin piikkiä ennen sitä. Kortisoni tekee ortopedin mukaan kuopan luuhun, eikä sitä kannata missään tapauksessa ottaa. Piikeissä on myös tulehdusriski. Särkylääkkeillä siis mennään ja yritetään nilkuttaa välttämättömät liikkumiset. 🙈 Eilen jouluostoksilla huomasin ostoskärryn olevan kätevän siinä roikkumiseen ja jalan leputtamiseen. K kiltisti tokaisi, että "käytät kärryä sitten rollaattorina". 😕

Jouluhommat ovat edistyneet. Lähes kaikki lahjat ovat hankittu, suurin osa kääritty ja korteistakin puolet postitettu, joulukonsertti käyty perjantaina rippikoulunuoren kanssa, tehty piparitaikina ja leivottu ja koristeltu piparit. Isäntä on hommannut 5 kilon kinkun ja tislannut anopilleen itse tekemänsä marjaliköörit. 😁 Kampaaja on huomenna, tiistaina A:n ja projektiryhmän joulujuhla, keskiviikkona talon siivous ja A:n koululääkäri, torstaina työpaikan tyhylounas ja pakohuone ja perjantaina alkaa joululoma. 😍 Toivottavasti sielläkin päässä kaikki on hyvin ja joulun taika löytynyt?