Kävin keskiviikkona viimeisessä lymfaterapiassa kuntouttamassa leikattua tekonivelpolveani ja terapeutti mittasi polven liikkuvuuden. Sehän oli 140 astetta. 😀 Vielä 6 viikon lopputarkastuksessa polven taivutus oli 120 astetta. Tekoälyn mukaan: "Turvotuksen laskiessa polvi taipuu paremmin ja enemmän kuin 90 asteen kulmaan. Pitkällä aikavälillä on mahdollista saavuttaa jopa 140 asteen taivutus osana täyttä toipumista, joka voi kestää 1-2 vuotta." Sairaalasta lähtiessä jalka taipui nipin napin 90 astetta. Joten jee, 10 viikossa polvi on ihan kyykkäyskuntoinen, kunhan polven lihakset paranisivat entiseensä ja pääsisin sieltä kyykystä ylöskin. 😂
Vähän epäilevästi suhtauduin siihen LPG-hoitoon, mutta ilmeisesti polven turvotus sekä arven kireys saatiin sillä hallintaan, eli täysi suositus tuolle hoidolle tekonivelleikkausten jälkeen, jos turvotus vaivaa ja arpi kiristää. 😍 Enkä siis olisi itse ikinä tajunnut tällaista hoitoa polveeni käydä ottamassa ilman työfysioterapauttini vahvaa suositusta. Jopa kävelin kevein askelin terapiasta pois viimeistä kertaa. 😊
Saatiin pariksi viikoksi kivat lumipeitteet tänne, mutta tällä hetkellä lumi on lähestulkoon sulanut pois. Eilen täytyi kaivaa ensimmäistä kertaa nastakengätkin esille, jotta pääsen peilijäällä olevalta pihalta autoon kaatumatta. Myös mökillä oli eilen täysi "luistinrata", vaikkakin suurelta osin täällä on pilkkopimeää valkoisen lumen sulaessa pois viimeisten kahden päivän aikana.
Eilen käytiin Eskolan joulumyyjäisissä ostelemassa leivonnaisia ja tukemassa paikallisia myyjiä. Eniten taisin ostaa siskon tytön myyntipisteeltä. 30 euron piparitaloa ei millään raaskinut ostaa, kun vielä on ajatus, että löydetään poikien kanssa aikaa tälle askareelle ennen joulua. Viime vuonna koko juttu taisi jäädä sairastelujen takia väliin, mutta toissa vuonna askarreltiin piparista Barcelonan futisareena. 😁Ei tietenkään mitään tavallista tylsää hökkeliä. 😂 Myyjäisissä oli puoli meidän sukua ja loput vanhoja naapureita, ala-asteen entinen keittäjä, meidän mökin perustusten tekijä jne.
Myyjäisten jälkeen lähdettiin J:n Futsal-peliä seuraamaan Sievin Monitoimiareenalle. Saatiin mukaan poikien serkku katselujoukkoihin sekä anoppi ja appiukko. Kiva oli seurata pitkästä aikaa vanhemman poikani pelia pitkän pelitauon jälkeen.😀
Eilen illalla käytiin vielä mummolassa juomassa glögiä ja maistelemassa pipareita sekä pelaamassa yksi muistipeli, jossa viidestä parista puuttui toinen. 😁Olipa kumma, kun meidän muisti oli sen kun huononnut. Tai peli pudonnut kirjahyllyn väliin ja palat sinne. Kun pojat oli lähteneet talsimaan jo mökille saunahommiin jäin vielä hetkeksi kartoittamaan mummon joululahjatarpeita. Etsittiin rintaliivien kokolappua niiden kymmenien muistilappujen joukosta epätoivoisesti ja naurettiin, mikä koodi mistäkin lapusta voisi liittyä siihen liivikokoon. Äiti sanoi jossain vaiheessa, että ihana kun me aina nauretaan niin paljon. 💓 Totta, ja kaikkien tulisi nauraa enemmän. Jotenkin tuntuu että jatkuva kiire vie joka päivältä kaiken ajan sille nauramiselle ja aidolle kohtaamiselle ihan joka paikassa.
Ja niistä rintaliivien ostosta. Mun työkaupungissa on alusvaatekauppa, johon aion mennä sen mystisen lapun kanssa, josta nappasin kuvan. Ehkäpä saisin sieltä lahjan, jonka voi tarvittaessa vaihtaa, jos ostos menee ihan pieleen. 😁 Viimeksi olen tainnut vierailla samankaltaisessa aluvaateliikkeessä, kun Seinäjoella vuonna kirves ja miekka olin ystäväni Katin kanssa hääpukuostoksilla. Reipasotteinen myyjärouva katsoi asiakseen tulla koppiini joka välissä ja survoa tissejäni kuppeihin "oikeisiin asentoihin" halusin tai en. Sen jälkeen olen tyytynyt ihan vain marketteihin omien liivieni kohdalla. 😅Mistä ihmeestä siis saan edestä ja helposti kiinni laitettavat ei puristamattomat liivit yli 80 vuotiaalle äidilleni???
Oltiin mökillä siis pitkästä aikaa yksi yö ja ihana oli päästä taas puusaunaan ja unetkin tulivat taas paljon paremmin siellä hirsimökissä. Ei jaksettu eikä ehditty vielä aloittaa joulusiivoja, joten ne odottavat sitten lähempänä joulua. Myös joulukuuset pitäisi hakea ja valot viritellä myös mummon kuuseen. Toivotaan, että lumi tulee taas joku päivä takaisin.
Kohta lähdetään ajelemaan Pietarsaareen nuoremman poikani harjoituspeliin. Ollaan takaisin myöhään illalla. Onneksi pystyn vielä pitämään enemmän näitä etäpäiviä, jotta ehdin enemmän kuntouttaa jalkaani töiden ohessa. Aina puhelimen soidessa kävelen edestakaisin meidän taloa ja ruokatauoilla (jos ehdin pitää) makoilen tosiaan sohvalla jalka suorana. Jonkinlaista kuntoutusta sekin kai. 😁 Ja töiden jälkeen sitten heijastinliivien kanssa tuonne pimeyteen lenkille.
Mukavaa viikkoa ja joulukuun aloitusta sinulle! 😀 Ai niin se itse tehty poikien joulukalenteri, johon en ole saanut kuin muutaman ensimmäisen luukun vasta hommattua, huoh. Pietarsaaren reissun jälkeen täytyy vielä pikkaisen tehdä äidin hommia, jotta joulukuu alkaa meillä kivasti huomenna. 😅
Kommentit
Lähetä kommentti