Siirry pääsisältöön

Lymfaterapiaa ja liikakävelyä - "Siitä vain veitsellä rapsuttelet"

Kävin torstaina viimein työfysioterapeutin suosittelemalla lymfaterapeutilla. En tiedä, miten onnistuin kuvittelemaan etukäteen, kuinka makaisin mukavalla hierontapöydällä, rentouttava musiikki soisi taustalla ja kuinka jalkaa siveltäisiin kevyesti jollakin ultraäänilaitteella jalan lihaksia ja kudoksia hellästi pehmittäen. Ei mennyt ihan noin. Asettauduin makaamaan hoitopöydälle ja kaveri tarrasi jalkaani kiinni kylmällä ja pahaäänisellä "imurilla", joka veti varmastikin puoli jalkaa imurin sisään. Rentoutumisesta ei ollut tietoakaan, kun jäykkänä kuin rautakanki makasin kidutettavana hoitopöydällä hammaslääkärin poraukseen verrattavassa olotilassa käsillä penkistä puristaen. 

 

Arven rapsutushoito

Kun kipeää jalkaa oli vedelty LPG-laitteella edestakaisin joka puolelta, kaveri vaihtoi työkalun pienempään, jolla käsiteltiin vain arpea. Pienempi laite ei sattunut niin paljon, vaan nipisteli pelkkää arpikohtaa. Sen jälkeen hän otti vielä tylpän metalliesiteen, jolla ikään kuin höyläsi arpea. Tämäkään ei kivalta tuntunut, mutta sain kotiläksyksi metalliveitsen tylsällä puolella rapsutella arpea kaksi kertaa päivässä. 😁 Homma oli siis enemmän tai vähemmän täyttä kidutusta, mutta kun "hoidon" jälkeen kampesin makuulta istumaan penkin reunalle, jalkaa ei kiristänyt enää yhtään niin kuin aina istuma-asennossa. 😍 Nesteet lähtivät varmastikin kiertoon ja arpi ainakin hetkellisesti venyi. Olin jo aiemmin puhelimessa varannut tälle superkiireiselle terapeutille jo toisenkin ajan, joten sama kidutus varmasti edessä myös 2 viikon päästä ja siihen asti tulisi rapsutella arpea siis veitsellä.😕 Onko joku muu käynyt joskus lymfaterapeutilla tai LPG-hoidossa, ja pitikö sen sattua näin paljon? Toki minun kokemuksessa kyseessä on 6 viikkoa sitten leikattu ja jo valmiiksi kipeä, kosketusarka ja ja turvonnut tekoniveljalka, joten jos jotkut käyttävät hoitoa selluliittiin, niin ehkäpä isot persuslihakset kestävät hommaa paremmin???

Suomen kaunein liikenneympyrä

Keskiviikkona kävin Oulaskankaan sairaalassa tekonivelleikkauksen jälkitarkastuksessa. Fysioterapeutin mukaan leikkauksesta kuntoutuminen on onnistunut erinomaisesti ja "potilas kävelee sujuvasti ilman apuvälineitä".  Fysioterapeutti moitti minua liiallisesta kävelystä. Tässä vaiheessa kuntoutumista kävellään kuulemma maximissaan 1 kilometrin lenkkejä, ei 4 kilometrin. Liika kävely voi kuulemma estää toipumista ja minut passitettiin taas uimahalliin ja kuntopyörän polkemiseen sekä sairaalan tekoniveloppaan harjoituksiin. 😕 Juuri, kun olin alkanut iloitsemaan siitä, että ehkä saan painoa pudotettua ja päätä tuuletettua ulkoilmassa pitkillä kävelyillä, fysioterapeutti pakottaa minut takaisin sen OYS:n tekoniveloppaan tylsiin lihaskuntoliikkeisiin sohvalle. 🙈

Ihana päästä lenkille

Tässä niitä liika-askeleita tältä viikolta:-)

Tällä viikolla olen kuitenkin joutunut pakostakin kävelemään pitkiä matkoja, koska yksi ja ainoa automme on ollut lähes aamusta iltaan K:lla työjutuissa ja minun on ollut pakko päästä näihin terveys- ja työjuttuihin ilman autoa. Keskiviikkona Oulaisissa jäin sairaalan jälkeen Oulaisiin odottamaan junaa. Opiskelin aikoinaan vanhan merkonomitutkintoni Oulaisissa vuonna kirves ja miekka, ja pääsin fiilistelemään entistä kotikaupunkiani. Heti lukion jälkeen 19-vuotiaana soluasunnossa pääsi tutustumaan opiskelijaelämään. Kaikki näytti hyvin erilaiselta näin lähes 30 vuotta myöhemmin. Etsin epätoivoisesti jotain lounaspaikkaa, mutta sellaista ei tainnut grilliä kummenpaa paikkakunnalla olla. Löysin sentään jonkun kahvilan, jossa söin lounaaksi ainoaa suolaista piirakkaa, jota sieltä löytyi. 😁

Oulaisissa lounaalla

Tämän "lounaan" jälkeen etsiskelin Oulaisten kirjaston, jonne asettauduin loppuajaksi tekemään etätöitä. Työpaikkapalaverissa pysyttelin kirjastossa hipihiljaa, vaikka jotain olisi mieli tehnyt sanoakin. 😂 Kirjastot on kyllä ihan parhaita joka paikkakunnalla. 😍 


Kirjastossa tekemässä etätöitä ja odottamassa junaa

Tiistaina kävin ensimmäistä kertaa lähes 6 viikkoon fyysisesti työpaikallani. Olipa mukava nähdä työkavereita, istua kahvilla, käydä ulkona lounaalla ja osallistua kahteen live-palaveriinkin. 😊 Meillä töissä on vain surullista, kun iso hanke on loppumassa, ja joudutaan luopumaan valtaosasta työkavereita. Työystävät jäävät yksi kerrallaan lomille ja muuttavat toimistosta pois. 💓 Omakin työnkuva on ensi vuonna vähän auki, mikä toki mietityttää, mutta tammikuun loppuun on kyllä kädet täynnä töitä. 

Mun entinen kauppaopisto

A on ollut tällä viikolla sairaana kotona 2 päivää. Torstaina ehdin kolmen aikoihin kysyä kotiin tullessani pikkupojalta, että mitä hän on syönyt. Kuulemma aamupalan, vaikka edellisiltana näytin jääkaapista mikroeinekset. 😕 Nyt meidän pitäisi selvitä maanantaina olevasta yhteiskuntaopin kokeesta, johon meillä ei ole kirjaa ja kymppi pitäisi saada. 🙈 Täytyy varmaankin tekoälyltä kysyä, mitä 6 luokan yhteiskuntaopissa pitäisi osata, kun poika ei juurikaan muista, mitä koealueessa on. 😂

Lokakuun lopun jokimaisemaa

Viime sunnuntaina vietettiin päivä Norrvallassa A:n jalkapalloleirin viimeisen päivän turnauksia katsellen. Poika pääsi Ranskan joukkueeseen, joka voitti muut maat jalkapallo- ja futsal-turnauksissa. 😍 Vanhempien laatuhetkiä! 😊

FDS -leiri Norrvallassa

Tänään ollaan lähdössä A:n uuden jalkapalloseuran harkkoihin. Tai minä lähden siksi aikaa kaupungille shoppaamaan joululahjoja. Intersportissa on Viheltäen menee -päivät, ja myös isäinpäivälahja ensi viikonlopuksi on ostamatta.

Jalkahierontatyynyt

Tämä hierontatyyny on ollut kovassa käytössä joka päivä, kun pohkeet ovat jumissa ja jalkaa särkee. Sain tyynyt lahjaksi K:lta joskus ikuisuus sitten, ja nyt olen käyttänyt sitä enemmän kuin ikinä ja eri paikkaan, kuin mitä se on tarkoitettu. 😊

Syksyn lehtiä terveysaseman pihalla


Ensi viikolla on kiireinen viikko taas, kun K lähtee Rovaniemelle työreissulle ja meillä on hankkeen loppuseminaari, jota ole värkkäillyt koko syksyn. Saas nähdä, miten sujuu ja tuleeko luennoitsijat paikalle, toimiiko tekniikka, unohdetaanko etäosallistujat, toimiiko tarjoilut ja mikä mahtaa olla seminaarin palaute. Ja miten minun jalka jaksaa koko päivän? Kun torstaista selviää, niin sitten ei loppuvuonna olekaan mitään niin stressaavaa luvassa. 😅 Mutta hei nyt on  jo marraskuu ja joulu on ihan siellä lähellä. Mukavaa ja innostavaa marrasviikkoa! 😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...