Seminaaria, työpohdiskelua, marrasväsymystä ja jalkapallosäätämistä

Hyvää isäinpäivää kaikille! 💓 Oma isä on ollut haudassa jo 9 vuotta, mutta oman puolison isäinpäivää on vietetty jo 15 vuotta lasten kanssa. Myös appiukko elää vielä, ja ollaankin lähdössä perheen "miesten" futistreenien jälkeen häntä onnittelemaan Ylivieskaan. Aamulla unenpöpperössä loihdittiin poikien kanssa perinteinen homemade isäinpäiväkakku. 😀

Meidän vaahtokarkki-kermakakku raikkalla hedelmätäytteellä

Poikien kortit oli myös huiput. Ohikiitäviä hetkiä nämä, kun saadaan vielä nauttia itsetehdyistä korteista. 😍 Ostin pitkällisen miettimisen jälkeen miehelleni lahjaksi uudet Sketchersit. Ei varmasti hirveän järkevä ostos näin tulevaa talvea vasten, mutta koska näen joka päivä eteisessä aivan loppuun kulahtaneet, entiset valkoiset Sketchersit, joita pidetään päivästä toiseen, missä tahansa säässä ja tilanteessa, ajattelin, että uudetkaan kengät eivät varmasti jää pitämättä. 😁Myyjä kaupassa kertoi, että heidän joka tilaamansa erä myydään heti loppuun, joten kai näitä käyttää joku muukin. 😉

Nuoriso laatuisäinpäiväkortit

Uudet perheenisän Sketchersit

Tällä viikolla olen konkreettisesti huomannut, kuinka liikkuminen vaikuttaa tekoniveljalan kipuihin. Viime lauantaina, kun kävimme isäni haudalla ajaen autolla parkkipaikalle, huomasin sillä reissulla sen parisataa metriä kävellessäni, että oikeastaan ei satu jalkaan enää ollenkaan. Olin ollut melkoisen passiivinen koko päivän ja kotona. Saman homman huomasin tänä aamuna, kun eilen illalla en jaksanut raahautua lenkille ollenkaan töiden jälkeen. Tätähän se edellisen viikon fysioterapeutti taisi sanoakin, että lyhennä niitä kävelyjä, mutta en tietenkään uskonut. 😂

Pyhäinpäivän hautausmaaloistoa

Torstaina oli meidän isoimman hankkeen lopputilaisuus, jota olin suunnitellut kuukausien ajan, ja mikä oli aika iso syy, miksi sairaslomalta oli kiire töihin valmistelemaan hommaa maaliin kunniallisesti. Kaikki sujui hyvin ja saatiin todella positiivista palautetta monelta eri suunnalta, niin luennoitsijoista, ohjelman rakentamisesta kuin seminaarin järjestelyistäkin. Aikamoinen homma säätää salin tekniikan, puheenvuoronpitäjien, live- ja Teams-osallistujien, sekä meidän omien hankeihmisten, tarjoilujen ym. kanssa. Perjantaina säätelin vielä laskujen, kuvien, postausten ja kiitosviestien ja tilastojen kanssa. Ja sitten iski tyhjyys. Olen uhrannut tälle hankkeelle noin 3,5 vuotta elämästäni, ja nyt sen tilalle täytyy keksiä jotain uutta. Kauhistuneena katselin seminaarikuvia, joita myös työkaverini olivat näpsineet, ja todellakin sille laihdutusrupeamalle on tarvetta. Kun vain saisi nyt voimavaroja aloittaa. 😅

Minä järkkäämässä seminaaria

Eilen illalla oltiin A:n uuden jalkapalloseuran ensimmäisessä harjoituspelissä viettämässä iltaa. Huh, miten erilainen intensiteetti suhteessa aiempaan joukkueeseen. Pikkukaveri oli aivan puhki juostessaan isolla kentällä lähes 90 minuuttia. 😅 Nyt meidän elämässä on taas vielä enemmän harjoituksiin kuskausta, ja pitkiä iltoja pois kotoa, kun pelkät harkatkin on siellä 45 kilometrin päässä. Mutta nyt meillä on talvihalli, missä voi oikeasti treenata, mistä täällä voi vain haaveilla. 😍 On myös ammattivalmentaja. Mutta jännittävää nähdä A lainavaatteissa ensimmäistä kertaa punavalkokuteissa.

Eilisessä futismatsissa

Ensi viikolla on toinen varaamani lymfahoito, enkä ole tehnyt edes kotiläksyjäni. Arven raaputtaminen yksinkertaisesti sattuu, joten olen pysynyt mukavuusasteellani satuttamatta jalkaa yhtään sen enempää. Otan sen kidutuksen sitten vastaan tiistaina taas. 🙈 En ole myöskään saanut itseäni minään iltana uimahallille, kun on ollut kiire A:n jalkapallojuttujen ja töiden kanssa. Ehkäpä selityksiä, ja ensi viikolla sinne uimahalliin on mentävä. Tämä kuntoutus ei selvästikään kauhean hyvin mahdu yhteen työ- ja perhe-elämän kanssa. Pitkänä seminaaripäivänä keksin hommata salin edustalla olevan pöydän alle jakkaran, jonne yritin kipeän jalkani nostaa suoraan niinä hetkinä, kun vain istuttiin kuuntelemassa. 😁 Joten, jos sinä olet menossa ko. leikkaukseen, älä ainakaan ota mallia täältä kuntoutumiseen. Toki taisin olla mallioppilas sen ensimmäisen 4 viikon kanssa, kun elämäni pyöri vain polven ympärillä. 

Työkaupungin kävelykatua marraskuussa

Ja tämän viikon kirjat. Jossain mielenhäiriössä nappasin äänikirjastosta lukemiseksi entisen pääministerin Sanna Marinin elämänkerran: Toivo on tekoja. Yritin todellakin sitä parhaani mukaan kuunnella, mutta en pystynyt kuin 25 %. En tiedä olisiko se siitä parantunut, mutta en vain pysty sen tyylistä kirjaa lukemaan, jossa vain kehutaan itseä. En tiedä, onko muut poliittiset kirjat samanlaisia, mutta elämänkertakirjojen ystävänä tämä kyllä päätyy sinne huonoimmistoon. Vähän harkitsin Sauli Niinistön vastaavaa teosta, mutta ehkä parempi vetää happea näiden poliitikkojen kirjoihin. Vaihdoin kirjan futiskirjaan: Parempia pelaajia, mikä on aidosti paljon parempi ja ehkäpä viisastuttaa futismutsia tukemaan omia futaajalapsia paremmin. Kuuntelin sitä jopa tänä isäinpäivä-aamuna, kun vatkasin kermavaahtoa ja muussasin banaaneja ja persikoita kakkuun. 😁Mitä kirjoja sinulla on "pöydälläsi" juuri  nyt? Mitä suosittelisit?

Mun viikon kirjakokeiluja