Sinustako futismutsi? Kaikki tämä, mitä en tiennyt ennen kuin ryhdyin tähän

Jalkapallo on kuulunut meidän elämään noin yhdeksän vuoden ajan lasten harrastusten kautta. Varsinainen jalkapallo-kärpänen puraisi oikeastaan vasta tänne maalle muuton jälkeen, kun nuorempi poika halusi liittyä paikalliseen urheiluseuraan ja isoveljensä puolitoista vuotta sitten. Itselle tämä "koulu" on ollut isompi. En ole ikinä harrastanut mitään urheilulajia perusjumppia, kävelylenkkejä ja kuntosaleja ja koululiikuntaa enempää. On myös yhden käden sormilla laskettavissa minkäänlaiset urheilukisat, joita edes olisin ollut katsomassa ennen poikien harrastamista. Siskon lasten muutamaa peliä olen käynyt katsomassa, jos ne ovat olleet jossain aivan lähellä. Mitään maksullista en varmastikaan koskaan. Telkkarista olen jaksanut katsoa korkeintaan jääkiekon MM-kisojen finaaliotteluita tai olympialaisista kerran neljässä vuodessa jotain, mistä on tulossa "varma mitalli". 😅 Mutta...nythän minusta on tullut futismutsi, joka löytyy jokaisesta katsomosta, jossa jompi kumpi poikani pelaa, tai sohvamutsi, joka katselee perheen kanssa oikeasti sielläkin mestarien liigaa. 😁 Mitä tässä on siis käynyt ja mitä olen oppinut näiden vuosien aikana?

Tässä jollakin Oulun leirillä virkeänä huoltajana heti aamusta

1. Into pelaamiseen lähtee lapsista

Raahasin poikia joskus tosi pienenä Vantaalla kaikenlaisiin urheilukerhoihin mm. jalkapalloon. Useimmiten innostus hiipui, ja sai tehdä paljon töitä, että arjessa jotkut jalkapallotreenit olisivat kiinnostaneet enemmän kuin vaikkapa pihapelit tai kotona puuhastelu. Muistan, kun joku 3-vuotias A juoksi sieltä jalkapallotaapero-kerhosta minun ja J:n viereen nurmikon reunaan, eikä suostunut enää menemään takaisin sinne riviin. Poika kertoi, että hän menee jalkapalloon sitten 5 vuotiaana ja laitoin valmentajalle viestiä, että treenit ei olleet vielä se A:n juttu. Aloitettiin oikeasti sitten A:n kohdallla vasta ekaluokkalaisena ja J nelos-luokalla, mihin tuli pakollinen koronatauko ja sitten muutettiinkin tänne ja uuden joukkueen/pelikavereiden löytäminen vei aikaa. Mutta siis, odota että lapsesi kiinnostuu, tai muuten hommassa ei ole mitään järkeä. 

Kartanonkoskella tutustumassa jalkapallon saloihin

2. Välineillä on väliä

Muistan, kun ilmoitin A:n sinne urheiluseuran joukkueeseen tuoreena ekaluokkalaisena. En tiennyt varusteista muuta kuin nappulakengät ja jotkut isot sukat. Kävin sitten ostamassa kaupasta jotkut hirveät vihreät sukat (kuvassa), kun en tajunnut että joukkueet pelaavat joukkueen väreissä. Kenkinä oli siskoni lapselta joskus pieneksi jääneet nappikset, jotka olivat meillä kauan lojuneet odottamassa, josko pojat innostuisivat ja jotka jotenkin pojan jalkaan menivät. Ja sillä samaisella ekalla kerralla, kun töiden jälkeen riensin kentälle A:n kanssa, sain kuulla, että kentälle ei ole asiaa, ellei ole jalkapallosuojia. 🙈 Joukkueen valmentaja kaivoi jostain kassista "varasuojat" ja heitti ne meille. Niitä hetken katseltuani en tiennyt yhtään, mihin päin säärtä ne laitetaan, ja lopulta valmentaja tuli ne työntämään niihin ihaniin vihreisiin sukkiin oikealle puolelle. 😂 Joten jos olet yhtä kokematon äiti, niin googletapa niitä varusteita ennen treenien alkua.

Vähän kärsineet yhdet nappikset

3. Valmentajat eivät useinkaan ole ammattivalmentajia vaan tavallisia iskiä

Oma mielikuva valmentajasta on tietenkin niistä muutamista olympialaisista, mitä olin lapsena katsellut. Tärkeitä ja asiantuntevia ammattivalmentajia, jotka tietävät mitä tekevät ja antavat medialle syvähaastatteluja, mikä meni pieleen. Aika äkkiä tajusin, että tuo valmentajahan on Onnin iskä ja toinen jonkun muun. Kun täällä koko joukkue meinasi loppua valmentajien puutteen vuoksi, meidänkin K alkoi valmentajaksi. Kävi niiden valmennusvuosien aikana yhden Palloliiton viikonloppukoulutuksen ja yhden kerran pikkujouluissa juomassa muiden valmentajien kanssa kaljaa. Siinäpä se. Jos näillä juniorivalmentajilla ei siis aina tunnu olevan täysin valmennus eikä lapsilähtöinen pedagogiikka "hanskassa" niin annetaan armoa, koska jos se iskä ei olisi suostunut, olisit ehkäpä itse siellä tai lapsesi harrastus olisi loppunut. Joten ei valiteta yhtään! Tällä hetkellä meidän A:lla on ammattivalmentaja, tai ainakin valmentaja, joka on itse pelannut ammattilaisena ja jolla ei ole joukkueessa omaa lasta, joten kiva nähdä nyt ensimmäistä kertaa, mikä ero näillä palkallisilla ja palkattomilla valmentajilla on. 

Isä-valmentaja viime kesänä huolehtimassa joukkueen nestetasapainosta 

4. Peleihin ja treeneihin mennään vaikka ne olisivatkin aamulla klo 8

Oltiin aivan hirveän huonoja futisvanhempia alkuun Vantaalla. Ajateltiin, että ei niihin peleihin tarvitse mennä, jos ei jaksa viikonloppuna herätä, eikä lapsi itse erikseen vaadi. Muistan kuinka minut liitettiin urheiluseuran whatsapp -ryhmään, ja ryhmä ahdisti ihan hirveästi jatkuvalla viestipommituksella. Jotenkin vain ajateltiin, että kauempana oleviin peleihin meno oli vapaaehtoista ja priorisoitiin yöunia. 😉 Nyt ei toki jätetä yhtään mitään peliä väliin, vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria, ja vaikka pitäisi herätä aamuviideltä. 

Kuuden herätykset pelipäivinä kuuluu asiaan, tässä lohtajalla viileässä aamutuulessa

5. Satsaa veden- ja tuulenpitäviin lämpimiin varusteisiin

Suomen sää aina yllättää. Viimeksi viime viikolla yllärinä meille tuli peli, mihin mentiin varautumatta suoraan töistä työvaatteilla. Vettä satoi ja tuuli, ja lämpötila oli + 4 astetta. Kun poika poimittiin bussiasemalta niin kaahattiin suoraan Halpahalliin ostamaan hänelle välikerrasto ja hanskat peliin. Sen jälkeen tiputettiin poika lämmittelemään ja juostiin itse Minimaniin. Minimanin vessassa puin päälleni uutta merinovilla-kerrastoa kauluspaidan ja farkkujen alle. 😂 Sateenvarjot kentillä eivät myöskään ole järkeviä, vaan sadetakit tai hyvät Goretexit, mihin mahtuu ainakin 3 kerrosta alle villaa. Ja vedenpitävät kentät. Turnauksissa pellot muuttuvat kuralammikoksi sateella, ja märät kengät koko päivän ovat pahinta, mitä voi olla. 

Missä on aurinko???

6. Opettele leipomaan mokkapaloja

Koska pelit, pallot, kentät ja tuomarit maksavat, pääset taatusti osallistumaan varainkeruuseen. Kotipeleissä pidetään aina kioskia tai vähintään kahvipöytää, jonne vanhemmat leipovat, keittävät kahvit ja uhraavat sen kerran pelinkatselut yhteisen hyvän eteen. Olen jo oppinut, että turha yrittääkään mitään muuta leipoa kuin mokkapaloja, jotka menee aina kaupaksi, jos jokin menee. Toinen varma myyntiartikkeli on makkara ja se kahvi. Opettele siis hyvä resepti ja pidä aina kotonasi paria tomusokeripakettia, strösseleitä, voita, munia, jauhoja ja pikakahvia, niin saat taiottua herkut kahvipöytään. Pääset opettelemaan myös nopeaa makkaroiden käärimistä papereihin ja haastavan maksulaitteen käyttöä, joka sammuu joka hetki, ja jonka PIN-koodia et ikinä muista, koska näitä kioskivuoroja ei ole joka kuukausi. Kioskin lisäksi on myyty lakritseja, karkkia, voiveitsiä, kalentereita ja osallistuttu erilaisiin varainkeruumyyjäisiin kauppojen auloissa. K on myös päässyt tekemään pelinseurantaa, jossa täytyy skarppina merkitä reaaliaikaisesti Palloliiton järjestelmään maalit, rangaistukset ja niiden tekijät sekä peliajat. Itse kyselen aina vieruskavereilta, että "oliko se maali?", joten en välttämättä olisi se ihan paras seurannan pitäjä. 😅

Mokkapalat myyntiin, jonka reunat saa perhe syödä vapaasti😂

7. Varaudu jatkuvaan rahanmenoon

Jalkapallo maksaa. Kuukausimaksut, vuosijäsenmaksut ja pelipassit. Joukkueen harjoitus- ja pelivaatteet ostetaan joka vuosi, koska sponsorit vaihtuvat. Pelireissut muualle, jos järjestetään yhteiskyyti. Palloliiton Huuhkajaturnaukset. Turnausmatkat. Nappikset ainakin meidän poikien käytössä tarvii ostaa 2krt/v. Palloja ostetaan myös n. 2/vuosi. Suojat ja palloreput kestävät pidempään. Vesipulloja kuluu useat vuosittain. Harjoitusmaalit ja syöttöseinät pihalle. Lukematon määrä urheilusukkia. Urheilujuomat ja palautumisjuomat kaikkiin peleihin. Kipugeeliä, laastareita, kinesioteippejä, sukkateippejä, polvitukia, Buranaa. Autokulut harjoituksiin ja peleihin. Meillä A käy lisäksi englantilaista jalkapalloakatemiaa, mistä maksetaan kuukausimaksua viikottaisista valmennusviesteistä + kalliit maksut (2 viikonloppuharjoitusleiriä sekä 4 Campia, jotka sisältää 5 tuntia valmennusta + yksilöpalautteet vuodessa.) Ja ne matkat ja hotellit Ouluun. Juuri tänään haettiin A Kuortaneen yläkoululeiritykseen, jossa olisi mahdollisuus päästä 4 viikkoa vuoden aikana treenaamaan jalkapalloa ammattivalmennuksessa ja käymään samalla koulua siellä. Täysihoito taisi maksaa jotain 350 euroa/viikko. 😓

Oulun Camp-reissulla

8. Kokkaa pastaa

Meidän ruokailut ovat olleet enemmän tai vähemmän pielessä, kun ei ole ymmärretty paljon urheilevien poikien energian tarvetta ja/tai mitä pitäisi syödä ennen pelejä, treenejä ja turnauksia. Monena vuonna oltiin Kalajoen talvisarjassa, jossa lähes koko joukkue kävi pelien välissä tankkaamassa läheisessä Hesburgerissa hampurilaisateriat ja limua. 😁Ensimmäisessä Kokkola Cup -turnauksessa syötettiin A aivan täyteen ennen peliä, ja jostain kumman syystä kaveri piteli mahaansa kentällä.🙈 Oulun reissuilla pikkukaveri on monesti tärissyt treenien jälkeen hotellihuoneen peittojen alla, enkä tietenkään edes tajunnut, että hänellä saattaa olla energiavaje. Käytiin tänä keväänä A:n jalkapalloseuran järjestämässä urheilijan ravitsemusluennolla. Aivan älytön määrä pitäisi saada energiaa ja useimpien nuorten urheilijoiden ongelma onkin, että he eivät saa tarpeeksi energiaa. Nyt meillä onkin proteiinipatukoita aina ja urheilujuomaa, jotta kramppeja ei tulisi ja nesteytys olisi vähänkään kunnossa. Englantilainen jalkapalloseura lähetti videon, jossa kerrottiin kuinka tämän päivän pasta auttaa voittamaan huomisen pelin, eli sillä mennään. 

Urheilijan ruokavalioluennolla

9. Tämä on sinunkin harrastus

Ollaan nykyään täysillä mukana tässä. Arki pyörii poikien treenien, pelien ja turnausten ympärillä. A kuskataan 6 kertaa viikossa 45 km:n päähän treeneihin eli A:lta sekä useimmiten K:lta menee joka päivä harrastukseen vähintään 3 tuntia hengata autossa ja hallilla/kentällä, koska asutaan täällä korvessa. Muita lomasuunnitelmia ei pystytä tekemään, koska on alkukesän pelit ja loppukesän pelit, joista ei esim. tässä vaiheessa vielä ole mitään tietoa. Pelejä on Jyväskylä - Rovaniemi -akselilla. Ja siis meidän perhe yleensä lähtee peleihin kaikki, ellei toisella pojalla ole samaan aikaan peliä jossain, jolloin joudutaan hajaantumaan. Mukava hengata aikaa siellä pelikenttien laitamilla ja katsella mahtavia pelisuorituksia siellä. Käydään sitten niistä kioskeista aina ostamassa niitä toisten äitien leipomia tai paistamia leipomuksia/makkaroita. 😁

Olisikohan ollut Kälviällä tämä pelireissu joskus?

10. Älä mukiloi tuomaria, valmentajaa tai pelikavereita!

Välillä pitää oikein ääneen itselleen sanoa, että nämähän ovat vielä lapsia. Jos tuomari tekee virheen, ei häntä saa silti kivittää, eikä valmentajaakaan, jos hän ei anna sinun lapsellesi tarpeeksi peliaikaa! Sitä kuitenkin huomaa vähän väliä itsekin jupisevansa siellä puutarhatuolilla kuin mestaruuspeliä katsellen, miten paitsiot tai repimiset jäivät "sokealta" tuomarilta huomaamatta tai miten "täystaidoton" "janipetteri" pitäisi äkkiä laittaa kentältä pois pilaamasta koko peliä. Jos tällaisia taipumuksia löytyy, kannattaa valita pelinkatselupaikka jostain kaukaa toisista vanhemmista. Toisaalta, todella viihdyttävää on myös kuunnella niitä toisia vanhempia tai huutavia valmentajia. 😂 Miksiköhän näistä junioripeleistä ei tehdä jotain tv-sarjaa??? 

Tilanne päällä

11. Ole lääkäri, äiti, valokuvaaja ja terapeutti

Valmentajaksi minusta ei ole, mutta kaikkea muuta kyllä. Meillä puhutaan peleistä paljon ja katsellaan pelivideoita jälkikäteen, ja muistellaan hienoja hetkiä. Yritän tallentaa näitä hienoja pelivuosia oman kamerani ja pilvenkin täyteen. Oulun reissut ovat olleet hienoja hetkiä olla kahdestaan toisen pojan kanssa, ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä tai yksinkertaisesti makoilla sen hotellihuoneen peiton alla katsellen jotain hauskaa hotellin teeveestä. Samalla on paranneltu urheiluvammoja ja tankattu seuraavaa aamua varten. 😁

Joku Camp -reissu

Tässäpä futismutsi -kuulumiset. Tänä viikonloppuna ei ollutkaan pelejä eikä ensi viikonloppunakaan, mutta sitten seuraavana lähdetään sinne Hollantiin ensimmäiselle ulkomaan pelireissulle. 😍 Sitä ennen pitäisi saada koulut loppumaan, todistukset kotiin ja omat työtkin hoidettua. Lauantaina olisi kummankin pojan kevätjuhlat ja joudutaan varmaankin jakaantumaan kahdelle koululle. Suljetaan meidän kohdalta ala-asteen ovet ja sitä täytyy äidin henkisesti varmasti käsitellä.😭  Perunat istutettiin viikonloppuna peltoon ja toivotaan, että omaa perunsasatoa päästäisiin maistelemaan heinäkuussa. Pojat auttelivat mummon risu- ja puuhommissa eilen ja saivat taas herkulliset mummon lihapullaruoat. Mutta melkoista, että toukokuu on lopussa, ja kohta on jo kesäkuu. 😍 Mukavaa, keväistä viikkoa sinne! 

Tuomet ihanasti kukassa joen varressa